Nykynormien mukaan rankaisee-verbissä on astevaihtelu, joten sanakirjamuodossa rangaista on heikkoasteinen ng, samoin monissa muissa muodoissa ja johdoksissa, kuten rangaistaan ja rangaistus. Tässä ei ole vuosikymmeniin tapahtunut muuta muutosta kuin normin muotoilun lieventäminen: KSK ja PSK esittävät rankaista-muodon hylättävänä, mutta KSK esittää lievemmän ohjeen ”paremmin: rangaista”. Toisaalta tämä kuvataan selväksi normiksi vielä Kielikellon 4/2014 kirja-arvostelussa Huoletonta kielenhuoltoa.
On epäselvää, milloin normiksi asetettiin rangaista. Viimeistään siis NSK:ssa, mutta toisaalta mm. Lönnrotin sanakirjasssa on päähakusanana rankaista, ja asu rangaista on vain viittauksena siihen. Samoin on vielä Eino Sakari Yrjö-Koskisen Suomalais-ranskalaisessa sanakirjassa (1900). Kuitenkin vuosina 1909–1922 julkaistussa Tietosanakirjassa on hakusanana rangaistus eikä rankaistus. Rangaista-asua käytti myös vuonna 1889 säädetty rikoslaki. Tilanne oli siis vakiintumaton.
K. Cannelinin Kieliopas (1924) esitti asun rangaista suositeltavana, mutta ei pitänyt asua rankaista virheellisenä. Erikoista on, että sen mukaan rangaista esiintyy ”kautta koko paradigmin” (siis kaikissa taivutusmuodoissa) yleisimmin heikkoasteisena. Tämähän merkitsisi, että käytettäisiin esimerkiksi muotoa rangaisee. Cannelin näyttää joka tapauksessa selvästi perustelevan rangaista-asua sen yleisemmyydellä.
Vanhassa kirjakielessä käytettiin asua rangaista jopa niin, että ng oli vaihtelematon, esimerkiksi rangaise. Näin näyttää olevan Agricolan teksteissä, joista tosin ei voi varmasti tietää, miten ng oli tarkoitettu luettavaksi. Myöhemmin ng:n tilalle tuli astevaihtelu. Vuoden 1642 raamatunsuomennoksessa oli vielä rangaisemata, mutta vuonna 1776 rankaisemata. Ilmeisesti tästä muodostui sitten kirjakielen linja, josta Lönnrot ja muut poikkesivat 1800-luvulla.
Normin erikoisuutta kuvaa Veikko Ruoppilan kirjoitus Virheellisiä taivutusmuotoja Virittäjässä vuonna 1969:
»Koulukotien tehtävänä on kasvattaa, ei rankaista.» Suomen kielen ise-vartaloiset verbit (esim. sokaisen, valkaisen, höpisen) ja niistä johdetut sanat ovat nykykielessä yleisesti vahva-asteisia (sokaista, valkaista, höpistä). Poikkeuksena on kuitenkin verbi rankaisen, sillä sen heikossa asteessa on ng (rangaista, rangaistus). – – Vaikka rankaista itse asiassa onkin säännön mukainen muoto, samoin kuin esim. henkäistä, niin sen asemesta on kieleen vakiintunut poikkeuksellinen rangaista.
Kirjoitus mainitsee heikkoasteiseksi myös häpäistä-verbistä johdetun sanan häväistys, mutta nykynormien mukaan verbi esiintyy myös asussa häväistä, jossa on astevaihtelu. Se mainitsee myös, että vapista esiintyy usein astevaihtelullisena, mutta se olisi pidettävä vaihteluttomana. Nykynormien mukaan mahdollisia ovat sekä astevaihtelullinen vavista että vaihteluton vapista.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.