Sellaisiin verbeihin kuin rakastaa, vihata ja inhota liittyvä sana on yleiskielen vanhan käytännön mukaan partitiivissa: rakastan sinua, eikä tällöin kyseeseen tule verbi, vaan verbin sijasta käytetään sen teonnimijohdosta, esimerkiksi rakastan uimista.
KKOO hyväksyy (s. 106) verbin infinitiivin käytön sellaisissa ilmauksissa kuin rakastan maalata kukkia. Aiemmin on kehotettu välttämään sitä ja kirjoittamaan rakastan kukkien maalaamista. KKOO esittää (s. 108), että ”joissakin aiemmissa oppaissa ilmaustyyppiä rakastaa tehdä on pidetty vierasvoittoisena ja siksi kartettavana”. Sen oma kanta jää melko epämääräiseksi (s. 107):
Tunneverbien rakastaa, vihata ja inhota kohde esitetään tavallisimmin partitiivimuotoisella ilmauksella – –. Tunteen kohdetta näkee ilmaistavan myös verbin perusmuodolla eli tehdä-muodolla: rakastan kokeilla erilaisia kasvisruokia, vihaan olla kameran edessä. Tämä ilmaustyyppi on suhteellisen tavallinen erityisesti nuorten kirjoituksissa. Sitä on pidetty vieraana vaikutuksena, mutta muotovalinta liittyy myös laajempaan kieliopilliseen ilmiöön eli tehdä-tyyppisen verbinmuodon käytön lisääntymiseen ylipäänsä (vrt. puhekieliset pystyy tehdä, joutuu mennä – –).
– –
Teksteissä, joissa kirjoittajan oma persoona voi tunneperäisestikin näkyä, verbejä rakastaa, vihata ja inhota voi tehdä-muodon yhteydessä pitää rajatapauksina – –. Neutraaliksi tarkoitetussa asiatekstissä rakenne saattaa herättää kielteistä huomiota.
KOP esittää asian lähes samoin sanoin sivulla Rektioita: rakastaa uuden kokeilemista vai rakastaa kokeilla uutta? KSK esittää rakastaa‑sanasta viimeisenä kohtana seuraavan: Rakasti olla yksin us. paremmin: rakasti yksinoloa, oli mielellään yksin.” Samaan tapaan se esittää vihata‑verbistä.
Rakastaa tehdä -tyyppinen rakenne ei ole uusi. Se mainitaan jo NSK:ssa, hylättävänä, rakastaa-sanan kuvauksen lopussa.
Eri kysymys on, milloin ylipäänsä sopii käyttää rakastaa-sanaa.