KKOO kuvailee (s. 240), että joskus käytetään ”partisiippimääritteitä, joiden tarkoittamaa asiaa ei todellisuudessa ole olemassa (esimerkiksi sanojen kielletty, puuttuva, kadonnut, vähenevä yhteydessä). Se toteaa, että ”ilmaus voi joskus synnyttää koomisenkin vaikutelman”, esimerkiksi Lukemista häiritsi puuttunut kirjain otsikossa. Lisäksi voi aiheutua monitulkintaisuutta. KKOO ei kuitenkaan esitä, että ilmaustyyppi sinänsä olisi virheellinen. Tosin esimerkiksi KSK:n kuvaus sanasta puuttua ottaa kantaa: ”Puuttuva harkintakyky [paremmin: harkintakyvyn puute] aiheutti onnettomuuden.” Toisaalta esimerkiksi eräässä kielenhuoltoalan pöytäkirjassa on seuraava lause: ”Tähän kysymykseen vastaamista hankaloitti erityisesti kysymyksestä puuttuva tieto tarkoitettujen viittomien muodoista.” Aiemman linjan mukaista olisi kommentoida tähän, että puuttuva tieto ei hankaloittanut, vaan tiedon puuttuminen.
Aiemmin suhtautuminen oli selvästi kielteinen. Esimerkiksi E. A. Saarimaan Kielenopas esittää jyrkästi (6. painoksessa s. 252):
Vieraiden kielten vaikutusta lienee seuraavanlainen partisiipin käyttö: Puuttuvat eturaajat helpottavat suuren saaliin nielemistä. Olemattomat eturaajat eivät voi mitään vaikuttaa. Ruotsin kielessä voi esiintyä sanonta: Pois vedetty hammas maksaa 10 kruunua. On sanottava: eturaajojen puuttuminen, hampaan vetäminen.
Samanlaisilla linjoilla on Kielikellon 3/1988 artikkeli Voiko puuttunut laskeutumislupa olla syyllinen? Attribuutin ja pääsanan ongelmia.
Samantapainen epäloogisuus on sellainen ilmaus kuin vähäinen liikunta tai vähenevä liikunta, kun tarkoitetaan liikunnan vähäisyyttä tai vähenemistä. KKOO ei pidä sellaistakaan ilmausta virheenä, joskin mahdollisesti joissakin tilanteissa monitulkintaisena tai koomisena. Kielikellon 1/2005 artikkeli Johtaako vähäinen liikunta lihomiseen? ei ota ehdotonta kantaa, mutta se viittaa Saarimaan kirjan esittämään kantaan. Toisaalta se pitää joitakin periaatteessa epäloogisia ilmauksia aivan hyväksyttävinä:
Ilmiö on myös kielellisesti jatkumonluonteinen. On tapauksia, jotka tarkasti analysoiden voi katsoa epäjohdonmukaisiksi mutta jotka tuskin ketään häiritsevät. Tällaisia periaatteessa epäjohdonmukaisia mutta useimpien mielestä varmaankin täysin käypiä ovat sellaiset kuin ”leuto talvi haittaa puunkorjuuta”, ”leuto talvi säästää rahaa” , ”kallis öljy haittaa lentoliikennettä”. Näissäkin oikeastaan olennainen on sanottu määritteissä: talvi ei sinänsä haittaa puunkorjuuta eikä säästä rahaa, eikä öljykään haittaa lentoliikennettä vaan on suorastaan sen edellytys.
Vieläpä lauseesta ”huono sää haittasi lomanviettoa” voisi erityisen tarkka kielen analysoija huomauttaa, että häiritsevänä tekijänä oikeastaan on sään huonous; ilmauksen korjaus ei kuitenkaan ole tarpeen, koska tällaisessa tapauksessa pelkkä pääsana riittäisi ilmaisemaan ajatuksen. Ilmauksen ”sää haittasi lomanviettoa” tulkinta on ilman muuta se, että sää oli huono.