Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Puolikuu

NSK:ssa on sanalle puolikuu useita merkityksiä, joista ensimmäisen se selostaa näin: ”kuu silloin, kun siitä näkyy puolet (t. sitä vähemmän), kuu neljänneksessään (t. sitä pie­nem­pä­nä)”. Muutenkin NSK:sta ilmenee, että puolikuu voi hyvin tarkoittaa myös kuunsirppiä. Sanan 2. merkityksen kuvaus alkaa: ”ed:n (tav. puoli­ympyrää pienemmän kuun) muo­toi­sis­ta kuvioista t. esineistä”. Tästä erikoistapauksina mainitaan puolikuu Turkin tai muha­met­ti­lai­suuden (islamin) symbolina, kynnen juuren vaaleamman kaaren kutsuminen puolikuuksi ja matematiikasta Hippokrateen puolikuut, jotka ovat kuunsirpin muotoisia.

PSK:ssa ja KSK:ssa sanan puolikuu perus­merkitys on kuitenkin rajattu niin, että perusmerkitys on sananmukaisesti puolet kuusta, ja tämän ohella mainitaan vain sanan käyttö kuunsirpistä (PSK: kuun sirpistä) islamilaisuuden ja Turkin valtakunnan sirpistä sekä kynnen juuren vaaleammasta osasta. Perusmerkitys on kuvattu hiukan eri sana­kääntein: PSK:ssa ”kuu silloin, kun siitä näkyy puolet” ja KSK:ssa ”se Kuun vaihe, jolloin Kuusta näkyy puolet”.

Kieli-ikkunan Puolikuun valoa (8.6.2004) mukaan ”osassa kieliä puolikuu määritellään suurpiirteisesti: kuu on puolikas silloin, kun siitä näkyy puolet tai vähemmän”. Suomi on siis ollut tällainen kieli ja on käytännössä edelleen, mutta uusimpien sanakirjojen kanta on toinen.