Puolen kuuden ∼ puoli kuuden

Tasatuntien puolivälissä olevat kellon­ajat esitetään sellaisilla ilmauksilla kuin puoli kuusi. Niitä taivutettaessa alkuosa ei yleensä taivu, esimerkiksi puoli kuuden aikaan, mutta nykyisin sen taivuttaminen sallitaan, esimerkiksi puolen kuuden aikaan.

NSK mainitsee sanan puoli kuvauksen kohdassa A I seuraavan:

3. taipumattomana attr:na elliptisesti kellon­määriä ilmaistaessa. | Kello p. kahdeksan ’puoli tuntia ennen kello kahdeksaa, klo 7.30 (merkitään us. ½ 8)’. P. kuuden aikaan, maissa. Kello p. kahteen­toista asti. Kello on viisi minuuttia vaille p. seitsemän. Kaksi minuuttia yli p. neljän. — Ennen p:ta kuutta, par. p. kuutta. — S:sesti. Kello on pian p. Kello lyö p.

Merkintätapa ½ 8 on jäänyt pois käytöstä.

Kun NSK erikseen esittää ilmaukselle ennen puolta kuutta paremman vaihto­ehdon, on selvää, että ilmaus on ollut käytössä. Tähän viittaa sekin, että vastaavia ohjeita on myö­hem­min esitetty kieli­oppaissa.

E. A. Saarimaan Kielenopas sanoo (6. pai­nok­ses­sa v. 1964 s. 332) sanan puoli kuvauksessa: ”kello p. (ei p:een) viiteen”.

Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja esittää saman tapauksen kuin NSK, mutta jyrkemmin: ”ennen puoli kuutta (ei: ’puolta kuutta’)”.

Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieli­opas 4. painos (2011) esittää (s. 304) aiheesta saman kuin NSK: ”ennen puoli kahdeksaa (par. kuin ’puolta kahdeksaa’)”.

PSK ja KSK esittävät kuitenkin ilmaukset ennen puoli kuutta ja ennen puolta kuutta vaihto­ehtoisina, ilman kannan­ottoa KSK:ssa sanan puoli kuvauksen kohta 1 b on seuraava:

(us. taipum.) kellonaikaa ilmaistaessa.

Kello puoli kahdeksan puoli tuntia ennen kello kahdeksaa, klo 7.30.
Kello puoli kymmeneen asti.
Kaksi minuuttia yli puoli neljän.
Ennen puoli t. puolta kuutta.

PSK:n ja KSK:n mukaan puoli on tällaisissa ilmauksissa siis usein taipumaton, minkä voisi tulkita niinkin, että taipuminen on tavallisempaa tai ainakin tavallista. Ei kuitenkaan ole selvää, missä eri tilanteissa taipuminen tulee kyseeseen. KSK:n toisessa esimerkissä ei mainita vaihto­ehtoa puoleen kymmeneen, vaikka sellaistakin ilmausta käytetään. Eri sija­muodoissa yleisyydet varmaankin vaihtelevat; esimerkiksi puoleksi kuudeksi näyttää olevan varsin harvinainen, samoin puolelta kuudelta, kun taas puolta kuutta on tavallinen (puoli kuutta on vain noin kaksi kertaa tavallisempi).

Mistä on syntynyt ajatus, että puoli-sanan pitäisi olla taipumaton tällaisissa yhteyksissä, ja miksi normia on lievennetty? Koko ilmaisu­tapa lienee käännös­laina ruotsista. Svenska Akademiens ord­bokin kuvaus sanasta halv selittää yhden käyttö­tavan näin: ”vid angivande av timtal l. klock­slag, för att beteckna att det fattas en halv timme i det angivna tim­talet”. Tässä on sama idea kuin edellä lainatussa NSK:n kuvauksessa: esimerkiksi halv sex tai puoli kuusi on elliptinen lyhentymä. Tosin ei tarvitse olettaa, että pitemmät ilmaukset halv timme före sex ja puoli tuntia ennen kuin kello tulee kuusi olisivat olleet käytössä, mutta niiden ajatus on taustalla. Jälkimmäinen olisi lyhyemmin sanottuna puoli tuntia ennen kuutta, mutta silti sanomme puoli kuusi. Niinpä suomen ilmaus näyttäisi olevan ”ruotsia suomen sanoin”.

Vanhan käsityksen mukaan siis puoli on taipumaton ilmauksessa puoli kuusi, jolloin se on kai käsitettävä lähinnä taipumattomaksi adjektiiviksi, jollaisia suomessa on vähän. Ehkäpä siksi sitä on ruvettu usein taivuttamaan kuten adjektiiveja yleensäkin. Taipumattomuudesta on tehty normi kenties vain yhtenäisyyden vuoksi.

Tosin Aarni Penttilän Suomen kielioppi (2. painos 1963) esittää (s. 583): ”Kellon­määrää ilmaisevat sane­liitot, joihin sisältyy sae puoli, mutta joista puuttuu kello sane, ovat niin ikään yhdys­saneen kaltaisia esim. ennen puoli yhtä (ei: ennen puolta yhtä), puoli yhden jälkeen, puoli yhdeltä.” Tässä viitattaneen siihen, että yhdys­sanan alku­osa on yleensä taipumaton, mutta siihenhän on paljon poikkeuksia.

ISK:n kuvaus puoli-sanasta ei mainitse sentyyppistä käyttöä kuin puoli kuusi. E. N. Setälän Suomen kielen lause­oppi (1880) esittää (kohdassa 47) esimerkin ”Kello on puoli l. puolivälissä kaksitoista”, joka on ehkä yritys selittää, että puoli on tässä lyhentymä sanasta puoli­toista. Sanaan puoli­välissä liittyvän sanan odottaisi kuitenkin olevan partitiivissa, kahtatoista.