Possessiivisuffiksin persoona

Vanhojen sääntöjen mukaan possessiivi­suffiksi eli omistus­liite noudattaa subjektin per­soo­naa sellaisissa ilmauksissa kuin olin ihmeissäni. Puhekielessä esiintyy kuitenkin ylei­ses­ti käytäntöä, jossa suffiksi on aina 3. persoonassa, esimerkiksi olin ihmeissään. Normia ei ole yleisesti muutettu, mutta sitä on melko tulkinnan­varaisesti lievennetty. KKOO esit­tää (s. 283) ensin, että yleis­kielen suosituksen mukaan myös mielellään ja kallellaan mukautuvat per­soo­naan, mutta jatkaa sitten:

Sanaa mielellään käytetään kuitenkin myös lyhyissä verbittömissä vastauksissa niin, ettei se muodollaan viittaa mihinkään persoonaan:

Kaupan kassa: – Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?
Asiakas: – Kiitos, mielellään.

Tässä lienee kuitenkin kyse mielellään-sanan käytöstä adverbina, eikä asiakkaan vas­tauk­ses­sa edes ole mitään persoonan ilmausta, johon suffiksi voisi mukautua.

KKOO:n kuvaus jatkuu:

Kuitenkin eräiden olotilan ilmausten tapauksessa vaihtelu persoonaan mukautuvan ja mukautu­matto­man muodon välillä on vakiintunut myös yleis­kieleen. Tällaisia ovat ainakin erillään, hajallaan, irrallaan; aikanaan:

Asuimma 12 ensimmäistä vuotta erillään, minä Oulussa ja Matti Helsingissä. (∼ erillämme) | Kerrankin olen irrallani arjesta. (∼ irrallaan)

Sanasta erillä jo NSK sanoo: ”Huom., että poss.-suff. ei aina noudata subj:n persoonaa. | Elämme e:ään maailmasta. Jumalan kiitos, että pääsit e:een hänestä!” Sanasta hajalla ei ole vastaavaa huomautusta, mutta sille on harvoin sellaista käyttöä, että muu kuin 3. per­soo­nan suffiksi tulisi kyseeseen. Sama koskee pitkälti sanaa irrallaan, mutta siitä on NSK:ssa esi­merk­ki, jonka mukaan persoonaan mukautumattomuus on mahdollista: ”Harvoin olem­me i:amme [t. i.] sosiaalisesta ympäristöstämme.” Sanan aikanaan NSK kuvaa sanan aika kuvauk­ses­sa ja mainitsee: ”suff. ei aina noudata subj:n persoonaa”.

Tältä osin ei siis voi sanoa normin muuttuneen, mutta KKOO:n muotoilu jättää avoimeksi, minkä muiden sanojen osalta suffiksi voi olla mukautumaton. Joihinkin sanoihin on kui­ten­kin erikseen otettu toinen kanta; esimerkiksi KSK sanoo seisaalla-sanasta: ”valin­nai­nen omistusliite persoonittain vaihteleva”.

KKOO esittää vielä:

On myös sellaisia tavan ilmauksia, joiden pääte on kivettynyt, eikä se vaihtele persoonan mukaan, esim. vastailin harvakseltaan, ajelimme hiljalleen.

NSK:ssa ei ole kannanottoa näiden sanojen kuvauksissa, eikä sen esimerkeissä ole sellaisia, joissa vaihtelua voisi esiintyä. Vanhojen yleisten sääntöjen perusteella olisi kuitenkin pidet­tä­vä oikei­na sellaisia ilmauksia kuin vastailin harvakseltani ja ajelimme hiljallemme, joita myös käytetään. KKOO:n mukaan ne siis eivät ole edes mahdollisia vaihto­ehtoja.

Esimerkiksi sanoista hallussa, haltuun ja hallusta voi päätellä NSK:n esimerkeistä, että niihin liittyy genetiivi­määrite tai persoonan mukaan vaihteleva possessiivi­suffiksi, esi­mer­kik­si (minun) hallussani. PSK:n ja KSK:n esimerkeissä ei kuitenkaan ole sellaista, josta voisi päätellä, vaihteleeko suffiksi. Käytännössä sellaiset ilmaukset kuin ota haltuun ovat selvästi tavallisempia kuin suffiksillinen ota haltuusi; ilmauksen merkitys on usein sana­kirjoista poikkeava ja tarkoittaa opettelemista tms.