Suomen kielen normien muutoksia, luku 11 Merkit:

Pilkku ja ”liittokonjunktiot” kuten sitten kun

Kieli­kellon 3/1995 artikkeli Pilkku kuvaa pilkkujen käytön poikkeuksia, joita ei ole ollut vanhemmissa virallisissa ohjeissa. Siinä käsitellään tapauksia, joissa ”lauseita liittää yhteen kaksi- tai kolmi­sanainen alistus­konjunktio­ryhmä” kuten niin että, sitten kun, silloin kun, samalla kun, aivan kuin, ikään kuin, niin kuin, ennen kuin, niin pian kuin. Tällöin artikkelin mukaan pilkku tulee useimmiten ennen yhdistelmää, ”mutta se voi toisaalta jäädä luontevasti poiskin, koska lauseiden rajakohta ei ole selvä”, mutta ”toisinaan” pilkku pannaan sanojen väliin.

Jo aiemmin ainakin Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja (3. painos 1992) oli esittänyt saman­suuntaisen ajatuksen, joskaan ei se puhu alistus­konjunktio­ryhmästä, vaan adverbin ja konjunktion yhdistelmästä.

Aiemmissa virallisissa ohjeissa tällaista ei ollut, joten niiden mukaan pilkku kuuluu konjunktion (että, kun, kuin) edelle.

Kielikellon 2/2006 pilkkuohjeissa käytetään ilmausta ”moni­osainen konjunktio­rakenne” ja esitetään pilkun jättäminen kokonaan pois harvinaisena (”jokus”). KOP:n ohje moni­osaisesta konjunktio­ilmauksesta ei aseta vaihto­ehtoja järjestykseen Se lisää sen ajatuksen, että pilkun sijoittaminen niin että ‑rakenteen yhteyteen voi vaikuttaa merkitykseen.