Vanhojen sääntöjen mukaan pilkkua käytettiin kuin-sanan edellä, jos se aloittaa ”täydellisen lauseen” eli ilmauksen, jossa on predikaatti. Nykyisten sääntöjen mukaan pilkkua ei lainkaan käytetä kuin-sanan edellä, paitsi jos kyseessä on niin sanottu irrallinen lisäys.
Vanha sääntö esitettiin Kielikellon 2 (1969) artikkelissa Välimerkkien käyttö seuraavasti: ”Pilkku jätetään pois – – kuin-sanan edeltä, kun se ei aloita täydellistä, predikaatillista sivulausetta.” Muutoin sovellettiin perus-sääntöä, jonka mukaan sivulause erotetaan päälauseesta pilkulla. Tämä ei kuitenkaan ollut ehdotonta, sillä poikkeuksen kuvaus jatkuu: ”Myös predikaatillisissa kuin-lauseissa pilkuttomuus on luontevaa, milloin edellä on sana, johon kuin viittaa: Kaikki meni paremmin kuin osattiin arvatakaan – –”.
Kielikellon 3/1995 laajahkon artikkelin Pilkku ingressissä puhutaan sääntöjen ”kertauksesta”, mutta niitä myös muutettiin. Yleisenä sääntönä on edelleen, että pilkkua käytetään päälauseen ja sivulauseen erottamiseen. Kuitenkin kuin-sanaa käsittelevä osuus alkaa lauseilla ”Kuin-konjunktiota käytetään tavallisesti ilmaisemaan vertailua. Tällöin sen eteen ei tule pilkkua.” Se tarkentaa: Pilkku jää tavallisesti pois myös täydellisen, predikaatillisen kuin-lauseen edeltä, jos on kyse vertailusta eli edellä on sana, johon kuin viittaa Epäselvää on, mitä muuta kuin voisi ilmaista kuin jonkinlaista vertailua. Artikkeli esittää tästä vain yhden esimerkin ja erikseen selittää, että siinä sanan kuin merkitys on ’ikään kuin’: ”Hän vaati itselleen huomiota, kuin (= ikään kuin) hänellä olisi ollut tärkeääkin sanottavaa.”
Kielikellon 2/2006 pilkkuohjeet eivät sisällä mitään mainintaa pilkun jättämisestä pois kuin-sanan edeltä, kun se aloittaa sivulauseen.
Kielikellon 3/2008 artikkeli Pilkkuja liikaa vai liian vähän? sanoo hiukan arvoituksellisesti: ”Jos kuin-konjunktio aloittaa predikaatillista lausetta, pilkku on tarpeen, mutta ei läheskään aina edes silloin.”
Kielikellon 3/2013 artikkelissa Kuin, kuten ja pilkku on samanlainen linja kuin vuoden 1995 artikkelissa toisin muotoiltuna:
Toinen pilkutusongelmia aiheuttava sana on kuin. Sen kanssa pilkkua käytetään lähinnä silloin, kun kuin-sanalla alkava jakso muodostaa eräänlaisen jälkilisäyksen eikä kyse ole selvästä vertailusta: Hän vaati itselleen huomiota, kuin olisi suurikin kuuluisuus. Pilkun käyttö on kuitenkin tässäkin tapauksessa harkinnanvaraista.
KOP:n sivu Pilkku kuin-ilmauksissa sanoo ensin: ”Vertailevassa rakenteessa kuin-sanan edellä ei yleensä käytetä pilkkua”. Jatkosta selviää kuitenkin, että tämä on tarkoitettu tiukemmaksi kuin sanamuodosta voisi päätellä: kuin ylipäänsä ilmaisee vertailua, ja poikkeuksena sääntöön on vain se, että ”kun kuin-jakso (esimerkiksi ikään kuin ‑lause) on virkkeessä irrallinen lisäys, pilkkua voi käyttää tauottavana tyylikeinona”.
Aihetta käsitellään Nykyajan kielenoppaan kohdassa Pilkkua ei yleensä käytetä kuin-sanan edellä.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.