Kielikellon 3/1995 artikkelissa Pilkku kuvataan, että päälauseiden välissä käytetään pilkkua, jos niillä on yhteinen lauseenjäsen. Siinä sanotaan myös (lihavointi alkutekstissä):
Toisinaan lauseilla ei ole varsinaista subjektisanaa vaan tekijä käy ilmi verbin persoonapäätteestä; kyseeseen tulevat 1:sen ja 2. persoonan muodot, esimerkiksi tulen, tulet, tulemme, tulette. Subjektia ei myöskään ole, jos verbi on passiivissa: tullaan, tultiin jne. Jos rinnasteisten lauseiden predikaatit ovat samassa 1:sen tai 2. persoonan muodossa tai passiivissa, niitä käsitellään ikään kuin niillä olisi yhteinen subjekti.Päätimme lähteä kalaan, ja viime tipassa muistimme ottaa mukaan myös haavin.
Hakemusta käsiteltiin kauan, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin sen hyväksymiseen.
Koska ”passiivi” on oikeammin nimettynä neljäs persoona, voidaan sanoa, että sääntö koskee yleisesti lauseita, joiden predikaatit ovat samassa persoonassa ilman ilmipantua subjektia. (Periaatteessa tähän olisi lisättävä, ettei kyse ole 3. persoonasta, mutta sen muodot eivät normaalisti esiinny ilman subjektia ainakaan päälauseessa.)
Tähän tosin liittyy varaus:
On kuitenkin huomattava, että mikäli tällaiset rinnasteiset lauseet ovat muodoltaan epäsymmetriset eli eivät liity hyvin kiinteästi yhteen, pilkku on tarpeellinen. Lauseiden symmetrian voi rikkoa esimerkiksi jälkimmäisen lauseen alussa oleva määrite.
Varauksen muotoilusta ja esimerkeistä voi päätellä, että tarkoitetaan lauseiden rakenteiden erilaisuutta. Molemmissa esimerkeissä on kyse toisen lauseen alussa olevasta kaksi- tai useampisanaisesta määritteestä, jolla ei ole vastinetta ensimmäisessä lauseessa.
Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas esittää 4. painoksessa (2011) säännön jo muodossa ”voidaan jättää pilkuttamatta”, ja se lisää:
Kuitenkin jos lauseiden symmetrian rikkoo jälkimmäisen lauseen alussa oleva määrite, eivät lauseet liity toisiinsa yhtä kiinteästi, ja pilkku on paikallaan, esim. Kalastelin pitkin kesää, ja joskus satuin saamaan hyvänkin saaliin, Katseltiin talonpaikkaa, ja onneksi sellainen löydettiinkin aivan läheltä.
Esimerkeissä on tässä toisen lauseen alussa vain yksisanainen adverbiaali. Jälkimmäisessä tosin sanajärjestyskin on erilainen kuin ensimmäisessä lauseessa.
KOKO:ssa koko sääntö on purettu (s. 181):
Huom. Jos lauseiden verbi ovat 1. tai 2. persoonassa tai passiivimuodossa, pilkkua voi käyttää, mutta se ei ole välttämätöntä.
Esimerkeissä ei ole edellä mainitun laista epäsymmetriaa. Sama asia esitetään KOP:n sivulla Pilkku päälauseiden välissä; sen mukaan ”pilkullinen vaihtoehto perustuu siihen, että lauseiden voi katsoa olevan rakenteeltaan kokonaisia”. Sama ajatus on esitetty Kielikellon 1/2017 kirjoituksessa Kysyttyä pilkusta.
Kun sääntö on purettu näin perusteelliseksi, jää avoimeksi, eikö edellä mainittujen, sääntöä vain lieventäneiden ohjeiden se periaate enää pädekään, että pilkkua tulee käyttää, jos lauseet ovat rakenteeltaan riittävän erilaiset.