Partisiipit, kuten tekevä, tehnyt ja tehty, tulkitaan kieliopeissa yleensä verbien taivutusmuodoiksi, Siksi niitä ei yleensä oteta sanakirjoihin hakusanoina, joihin liittyisi taivutustieto (kuten taivutustyypin numero), vaikka niillä on nomini-taivutus, kuten sijamuodot. Kieliopeissakaan asiaan ei ilmeisesti oteta kantaa, joten partisiippien taivutus on periaatteessa kokonaan normien ulko-puolella.
Käytännössä useimpien partisiippien taivutus on selvää. Ongelmallisia ovat monitavuiset eli vähintään kolmitavuiset passiivin partisiipit, kuten poltettu ja suljettu.
ISK:n kuvaus aiheesta ”Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi” (§ 90 ja § 91) kertoo, että u‑loppuisten moni-tavuisten nominien taivutuksessa on vaihtelua, mikä sisältää sen, että taivutus on sanakohtaista, siispä katsokaamme sanakirjasta kunkin sanan taivutus! Lisäksi kuvaus ei lainkaan käsittele tapauksia, joissa u:n edellä on t, siis passiivin partisiippeja.
Jotain voidaan kuitenkin päätellä niistä partisiipeista, jotka on otettu sanakirjoihin. Esimerkiksi sanalle luotettu KSK esittää ainoana monikon genetiivinä muodon luotettujen ja ainoana monikon partitiivina muodon luotettuja; taivutustyyppinä on 1, jonka mallisana on valo. Sen sijaan KSK esittää luotettu-sanan kuuluvan taivutustyyppiin 2 (mallisana arvelu, jonka mukaisesti monikon genetiivi voisi olla myös luotetuiden, luotettuiden tai luotettuin, joista viimeksi mainittu on suluissa ja kuulunee runokieleen, ja monikon partitiivi voisi olla myös luotetuita. Tällaisia muotoja myös käytetään, mutta ne lienee tulkittava norminvastaisiksi, samoin kuin vastaavat partisiippien muodot yleensäkin, sillä KSK:ssa (ja jo PSK:ssa) ttu- ja tty-loppuisille hakusanoiksi otetuille partisiipeille esitetään yleisesti vain yhden-lainen taivutus. Esimerkiksi poltetuiden ei siis liene yleiskielen mukainen muoto, vaan pitäisi sanoa poltettujen.
Samalla tavoin voidaan tulkita myös ma-päätteisten partisiippien (agenttipartisiippien) taivutuksen muuttuneen niin, että yksikön partitiivin pääte voi olla vain ‑a‑ tai ‑ä, ei ‑ta tai ‑tä. Esimerkiksi sanan tekemä partitiivi on vain tekemää, ei tekemätä. Tämä liittyy laajaan muutokseen, jonka merkitys on kuitenkin vähäinen, koska t:lliset muodot ovat jo kauan sitten jääneet pois yleiskielestä.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.