Sanaa onnenkantamoinen ei ole NSK:ssa, mutta siinä on kantamoinen ja sen selityksessä ilmaus onnen kantamoinen:
kantamoi|nen⁶³ s. harv. lapsi (suhteessa äitiinsä, kantajaansa). | -- emon yhden k:set LEINO. Viekäät kalmistoon hiekkakaunoiseen minun k:seni! KALLAS. — Vars. kuv. Sinä onnen k. ’onnen suosikki’.
Murresanakirjan mukaan kantamoinen esiintyy erilaisessa merkityksessä: miehen kantamoinen on sellainen, jonka mies pystyy kantamaan, miehen kannettavissa oleva. Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus esittää vain leksikkoesiintymän, Gananderin sanakirjasta, jonka selityksen mukaan kantamoinen tarkoittaisi sikiötä, mutta esimerkeissä on myös kantamoisten kastaminen, jolloin tietysti tarkoitetaan syntynyttä lasta. Sikiömerkityksen voi ajatella olevan NSK:n kuvaaman käytön taustalla: kannettavaa sikiötä tarkoittavasta merkityksestä on tullut vastasyntynyttä, ”kannettua”, ja sitten laajemmin lasta tarkoittava.
PSK:ssa ei sanaa kantamoinen ole lainkaan, mutta onnenkantamoinen on, yhdyssanana ja merkitykseltään aivan erilaisena kuin vanha onnen kantamoinen: se on varsinkin arkikielessä urheilun alalla käytettävä sana, jota käytetään ”sattumalta hyvin onnistuneesta heitosta, lyönnistä tms.” KSK:ssa on arkisuusmerkintä poistettu ja toiseksi merkitykseksi otettu ’onnekas sattumus’, joka tietysti on edellä mainitun merkityksen yleistys.