Kreikan aakkoston viimeisen kirjaimen (ω, Ω) nimenä on NSK:ssa omega. Se lienee tulkittava sitaattilaina-asuksi, koska siihen liittyy ääntämistieto ”[myös: ō-]” eli tieto, että o voi ääntyä myös pitkänä.
NSSK:ssa omega on merkitty hylättäväksi, ja oikeaksi asuksi esitetään oomega. PSK:ssa on vain asu oomega. KSK:ssa oomega on päähakusanana, omega viittauksena siihen.
1900-luvun alun ”Tietosanakirjassa” oli omega, mutta 1920-luvun ”Pienessä tietosanakirjassa” jo oomega.
Molempia asuja käytetään, joskin lyhytvokaalinen asu on jo aika lailla vakiintunut ravitsemusasioissa, kuten nimitykseen omega-3-rasvahapot. Asu omega esiintyy myös mm. KOKO:n esimerkissä ja standardin SFS-ISO 80000-2 suomenkielisessä tekstissä. Asun yleistymiseen on vaikuttanut englanninkielinen kirjoitusasu ja Omega-sanan yleisyys erisnimenä mm. tuotenimissä.