Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Narttu

Yleiskielessä narttu tarkoittaa naaras­koiraa, mutta sitä käytetään tai on käytetty muistakin naaras­eläimistä, ja tätä on sana­kirjoissa kuvattu eri­astei­ses­ti. (Tässä ei käsitellä sanan käyttöä naisesta käytettynä karkeana haukkuma­sanana.)

Murresanakirjan kuvauksen mukaan narttu tarkoittaa yleisesti naarasta; esimerkeissä sitä käytetään metsosta, koirasta, hirvestä ja kärpästä. Siinä on omina haku­sanoinaan narttu­kettu, narttu­kissa ja narttu­koira. Tämä saattaa heijastaa alku­peräistä tilannetta, ja Suomen sanojen alku­perä ‑teos esittää naaras‑sanasta: ”saman sanan variantteja ovat myös narttu, natu, naattu, nakku jne. ’naaras­kissa t. ‑koira’”.

Kirjakielessä narttu-sana on kuitenkin rajautunut tarkoittamaan naaras­koiraa, joskin merkityksen kuvaus on sitten väljentynyt. Vanhan kirjasuomen sanakirja esittää narttu-sanasta vain sana­kirja­esimerkkejä, ja niissä se tarkoittaa selvästi vain naaras­koiraa. Lönnrotin sana­kirjassa narttu‑sanaa selitetään ruotsin sanoilla tik ja hynda, jotka tarkoittivat ensi­sijaisesti naaras­koiraa, joskin Svenska Akademiens ordbok kuvaa edellistä käytettävän yhdys­sanoissa sukujen Canis ja Vulpes muistakin eläimistä, käytännössä siis lähinnä sudesta ja ketusta, jälkimmäistä vähän väljemminkin ”om hona av vissa hunden mer l. mindre när­ståen­de djur”.

NSK:n kuvaus narttu-sanasta on ”naaraskoira (t. ‑susi, ‑kettu)”, PSK:n taas ”koira­eläin­naaras”, jonka lienee tulkittava viittaavan koko koira­eläinten heimoon Canidae, johon kuuluu kolmisen­kymmentä lajia (susia, sakaaleja, kettuja, supi­koira ym.). KSK:ssa kuvaus on vielä laajempi: ”naaras­puolinen koira‑ t. kissa­eläin”. Kissa­eläinten heimossa Felidae on nelisen­kymmentä lajia pienistä kissa­lajeista tiikereihin ja leijoniin.


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.