Sana neekeri kuvataan NSK:ssa ilman mainintaa tyylilajista tai halventavuudesta. Kielikellossa 3/1994 julkaistussa artikkelissa Sävyt ja vivahteet – Sanojen tyylilajin osoittaminen sanakirjassa kuvattiin tilannetta näin:
Pari vuotta sitten käytiin julkista keskustelua neekeri-sanasta. Sanalla ei vanhastaan ole ollut suomen kielessä halventavaa merkitystä, ja osa ihmisistä pitää sitä edelleen neutraalina ilmauksena. Toisten mielestä taas neekeriin on tullut sama negatiivinen sävy kuin englannin negro-sanaan, ja he pitävät ainoana asiallisena nimityksenä mustaa. Tämäntyyppisten sanojen ongelma on niiden nopea kiertokulku: negatiivinen sana korvataan neutraalilla, mutta vähitellen samat negatiiviset mielleyhtymät liitetään myös tähän neutraalina pidettyyn sanaan, ja taas ollaan saman ongelman edessä. Yhdysvalloissa on jo pitkään ollut ryhmiä, jotka vaativat korvaamaan mustan afroamerikkalaisella.
Perussanakirjassa on neekeri-artikkelissa tehty kaikki seikat huomioon ottava ratkaisu. Hakusanan jäljessä ilmoitetaan tyylimääritteenä ”joidenkin mielestä halventava”. Tällaisten sanojen käytössä on otettava huomioon eri osapuolet. Vaikka itse pitäisi sanaa neutraalina, on syytä ajatella vastaanottajan näkökulmaa, ettei loukkaisi tahtomattaan. Toisaalta ei pidä leimata tämän kaltaisia ilmauksia aina ja kaikkien käyttäminä pahantahtoisiksi.
Vielä CD-perussanakirjassa (1997) oli luonnehdinta ”joidenkin mielestä halv.”, mutta vuonna 2000 suomen kielen lautakunta päätti muuttaa luonnehdinnan muotoon ”us. halv.”. Nykyisessä KSK:ssa luonnehdinta on ”vanh. t. halv.” (= vanhentunut tai halventava).
Muutokset ovat olleet asteittaisia. Sekä paheksunnan laajuus että sen voimakkuus ovat muuttuneet, eikä asiaa liene juuri tutkittu. Vielä esimerkiksi Suomen Kuvalehden (SK) numerossa 8/1988 käytetään sanaa neekeri toimittajan omassa tekstissä Jesse Jacksonista. Numeron 18/1988 Jyviä ja akanoita -osassa oli leike Helsingin Sanomien ilmoituksesta, jossa Lohjan seurakunta kutsui tapahtumaan käyttäen ilmausta ”nähkää aitoja neekereitä”; tätä ilmeisesti pidettiin huvittavana, kai siksi, ettei neekereitä pidetty enää erityisen eksoottisina. Numerossa 50/1989 on pakina, joka käsittelee paheksuvasti erilaisiin vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää yms., mutta se käyttää ongelmitta neekeri-sanaa: Suomessa on niukasti neekereitä, joten – –.
SK:ssa neekeri-sanaa oli käytössä 1980- ja 1990-luvulla ilman, että mikään tekstissä viittaisi sanan ongelmallisuuteen. Poikkeuksen muodostaa numerossa 43/1990 ollut J. A. Karunaratnen kirjoitus, joka varsin vahvasti tuomitsee ”monet ihmisarvoa halveksivat sanat ja fraasit” kuten neekeri ja mustalainen. Kirjoituksessa selvästi pyritään saamaan tällaiset sanat samanlaiseen asemaan kuin esimerkiksi negro englannissa, Tämän jälkeen neekeri-sanan käyttö jatkui SK:ssa, kenties hiukan vähentyneenä. Esimerkiksi numerossa 4/1991 Anja Kauranen ja Saska Saarikoski kirjoittavat varsin vahvasti rasismiksi kutsumiaan ilmiöitä vastaan, mutta käyttävät silti sanaa neekeri. 2000-luvun alkuvuosina alkaa neekeri-sanan käyttö SK:ssa vähentyä, ja vaikka se esiintyy monenlaisissa yhteyksissä, sitä ei juuri käytetä viitattaessa tiettyyn ihmiseen. Numerossa 49/2002 (jatkokertomuksessa) se mainitaan pahana sanana.
Agatha Christien tunnettu kirja ilmestyi lukuisina painoksina nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa vuoteen 1999 asti. Vuoden 2003 painoksesta alkaen sen nimenä ollut Eikä yksikään pelastunut (joka oli ollut myös neljän ensimmäisen painoksen nimenä). Suomen Kuvalehden 28/2003 mukaan nimenmuutos tehtiin kirjailijan oikeudenomistajien vaatimuksesta; artikkeli päättyy seuraavasti ”Neekeri-pelko koskee vain nimeä. Neekeripojista kertova lastenloru saa pitää sanan.”
Sanoihin mulatti ja sambo (t. zambo) ei KSK:ssakaan liittynyt vielä vuonna 2018:kaan mitään mainintaa halventavuudesta tms. Todellisuudessa mulatti-sanaan suhtauduttaneen samaan tapaan kuin neekeri-sanaan. Vuoden 2020 versiossa mulatti-sanaan tuli merkintä ”vanh. t. halv.”, sambo- eli zambo-sanaan taas ”vanh.”.
Sanan neekeri selitys oli KSK:ssa aluksi sama kuin PSK:ssa ”negridiseen rotuun kuuluva hyvin tummaihoinen ihminen, mustaihoinen, musta”, joka on kyseenalainen, koska kyseisessä rodussa ihonväri vaihtelee huomattavasti. Nykyisin (ainakin v:sta 2018) KSK:ssa selityksenä on vain ”musta (3)”, jonka merkitys on ”vars. Afrikan mustaihoiseen alkuperäisväestöön ja sen jälkeläisiin kuuluvista ihmisistä”. Tämäkin on jokseenkin epäselvää, etenkin, kun tieteessä nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan koko ihmiskunta on peräisin trooppisesta tai subtrooppisesta Afrikasta, jossa ihonväri oli mitä todennäköisimmin varsin tumma.
Aiempien kuvausten ilmaus negridinen rotu ilmaus on ilmeisesti koettu ongelmalliseksi, koska monet pitävät (ihmis)rodun käsitettäkin rasistisena. Tätä heijastaa myös se, että sanan rotu kuvauksessa on KSK:ssa, toisin kuin PSK:ssa, ennen sanaa ”ihmisistä” ilmaus ”vars. aik.” (so. varsinkin aikaisemmin). Siihen, että myös sana rotu saatetaan määritellä vanhentuneeksi tai muuten vältettäväksi (ihmisistä puhuttaessa) viittaa jo Kieli-ikkunan Rotu ja rasismi (15.3.1996) seuraava kohta: ”englanninkielisten sanakirjojen mukaan [sana rasismi] tarkoittaa ensinnäkin oppia tai käsitystä siitä, että ihmisrotujen erot ovat synnynnäisiä ja että jotkin rodut ovat tällä perusteella muita parempia”. Kuitenkin KSK:nkin mukaan joidenkin erojen perinnöllisyys ja siten synnynnäisyys kuuluu rodun käsitteeseen, sillä sanan rotu kuvauksen mukaan rodut ovat ”lajinsisäisiä ryhmiä, joihin kuuluvilla yksilöillä on tiettyjä muista saman lajin yksilöistä poikkeavia perinnöllisiä ominaisuuksia”.