Sanaa myöskin on kielenhuoltokirjallisuudessa pidetty toisteisena. KKOO kuvaa (s. 372): ”Toisteisuutensa takia myöskin-sanaa on aiemmissa oppaissa kehotettu välttämään kaikissa tapauksissa.”
Esimerkiksi E. A. Saarimaan Kielenopas sanoo: ”Myös ja -kin ovat synonyymisia ilmauksia, joten myöskin on pleonasmi; riittää pelkästään myös.” Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (4. painos v. 2011) sanoo myöskin-sanasta: ”etup. puhekielessä, kirjakielessä sen sijasta myös”. NSK sanoo siitä: ”-kin tarpeeton; = myös”.
Kielikellon 1/2013 artikkeli Kokoaan suuremmat -kin ja -kaan ottaa toisenlaisen kannan:
Myös sanassa myöskin on toiston makua, senhän voi katsoa sisältävän periaatteessa kahdesti saman merkityksen: myös ’lisäksi’ + -kin ’lisäksi’. Kokonaisuutta on pidetty turhana, jollainen se tällä tavoin ajateltuna sisällön kannalta yleensä onkin.
Vastuu lapsen kasvattamisesta on perheellä, mutta myöskin koulu on kasvattaja (= myös).Toisaalta myöskin-sanaa voi kokonaisuudessaan pitää kivettymänä, jota ei tulkita osiensa summana. Liite -kin olisi sanassa siis vastaavassa perusmerkitystä vahvistavassa tehtävässä kuin sanoissa varmaankin tai kylläkin. Joskus myöskin tuntuisi lauserakenteen näkökulmasta sopivan ilmaukseen jopa paremmin kuin pelkkä myös:
Yksikään republikaani ei äänestänyt lain puolesta. Sama laki hyväksyttiin viime vuonna äänin 60–39, myöskin pelkillä demokraattiäänillä – –.
Kielikellon 2/2015 artikkeli Kieliopillisten vaihtoehtojen välissä – tiukkoja ja väljiä normeja esittää samantapaisen selostuksen kuin edellä lainattu, mutta keskeistä kannanottoa voi pitää melko tiukkana:
Myöskin-sanan käyttö on melko tavallista myös asiateksteissä. Sitä voikin säästeliäästi käytettynä pitää yleiskielen rajatapauksena.
Voisi siis sanoa, että sanaa myöskin siis pidettiin aiemmin tyylillisesti huonona, ehkä jopa virheellisenä, mutta nyt se hyväksytään ainakin joissakin yhteyksissä.
KSK:n vuoden 2014 versio sanoo vanhan linjan mukaisesti: ”myöskin paremmin: myös.” Vuoden 2017 versio sanoo: ”myöskin tavallisemmin: myös.” esittämättä yhtään käyttöesimerkkiä.