Seuraavassa selostettava KKOO:n kuvaus on olennaiselta osin toistettu KOP:n sivulla Yksikkö vai monikko: pipo päässä vai pipot päässä?
KKOO kuvaa (s. 174):
Kun kyseessä on olentoihin tms. kiinteästi kuuluva osa, jota kullakin on vain yksi – esim. sydän, pää, selkä, turkki, häntä, mieli – käytetään tavallisesti yksikkömuotoa myös puhuttaessa useammasta olennosta: Karhujen turkki suojaa kuumuudelta; He muistelivat mennyttä elämäänsä.
Sanat ”kiinteästi kuuluva osa” ovat hiukan erikoinen ilmaus ja poikkeavat siitä, miten tällainen asia on yleensä kuvattu ohjeissa. Esimerkiksi mennyt elämä tuskin on ihmiseen kiinteästi kuuluva osa.
KKOO kuitenkin lisää, että ”monikonkin käytölle on joskus tarvetta, ja usein yksikkö ja monikko ovat vaihtoehtoisia”, ja esittää useita esimerkkejä, kuten kisat jäivät suomalaisten mieliin. Se esittää kaksi esimerkkiä tilanteista, joissa sen mukaan olisi käytettävä monikkoa, mutta ei perustele tätä:
Joissakin tapauksissa vain monikko on selvä:Minipossu Nikke sulatti katsojien sydämet. | Valmentajan on valvottava tarkkaan, että pelaajat eivät lyö päitään yhteen.
Selvä norminmuutos on tapahtunut siinä, että monikkoa pidetään joissakin tapauksissa välttämättömänä eikä vain mahdollisena. Käytännössä esimerkit olisivat aivan yhtä selviä, vaikka niissä käytettäisiin yksikköä; eri asia on, miten luontevina niitä pidetään. Ei ole mitään ilmeistä syytä, miksi ensimmäiseen esimerkkiin ei sopisi yksikkö sydämen. Toisessa monikkoa voi pitää luontevana siksi, että päiden yhteen lyömisen ajatus merkitsee, ettei ajatella vain itse kunkin omaa päätä, vaan kahden pään yhteen lyömistä. Toisaalta ilmaus, jossa ihmiset lyövät päätään yhteen, on kyllä myös käytössä.
KKOO:n mukaan myös asusteista käytetään yksikköä, mutta se ei varsinaisesti kiellä monikkoakaan:
Kun samanlaisia ruumiinosia, vaatekappaleita tms. on pari, on sana monikossa (esim. kädet, kengät), mutta niiden sijaintia ilmaiseva sana on tavallisesti yksikössä (taskussa, jalassa) Monikkoakin (taskuissa) kyllä näkee joskus käytettävän, mutta se voi olla monitulkintainen ja synnyttää joskus myös tahattoman humoristisen vaikutelman.YKSIKKÖ ON NEUTRAALI: Tervehtiessä on tyylitöntä pitää käsiä taskussa. | Vetäkää talvisaappaat jalkaan ja lähtekää ulos.
MONIKKO EI OLE NEUTRAALI: Eturivissä seisoskeli kahdeksan ihmistä kädet taskuissa. | Joko sukat pyörivät jaloissa?
KKOO ei määrittele neutraaliuden käsitettä, mutta sen yleisestä osasta voidaan päätellä, että tarkoitetaan asiatyylin neutraaliutta vastakohtana kevyelle, rennolle tai arkiselle tyylille. Suurin piirtein on siis kyse siitä, mitä ennen sanottiin kirjakieleksi.
KKOO ei käsittele yleisesti sellaista tavallista tapausta kuin He ottivat lakin päästään. Siinähän ei kyse ole parillisesta vaatekappaleesta eikä myöskään olentoon kiinteästi kuuluvasta osasta. Kyse on vain vaatekappaleesta, jollainen jokaisella on yleensä käytössä kerrallaan vain yksi. KKOO kuvaa asian ikään kuin kyse olisi vain muutamista fraaseista:
Sellaisissa fraasiutuneissa ilmauksissa kuin hattu päässä, sydän pamppaillen on monestakin olennosta puhuttaessa yksikkömuoto tavallisesti odotuksenmukainen:YKSIKKÖ ON NEUTRAALI: Saavatko oppilaat istua luokassa pipo päässä? | Muutamat ihmisen juoksivat sydän kurkussa.
Tarkempia ohjeita KKOO ei anna, mutta viittaa kuitenkin siihen, että joitakin sääntöjä olisi: ”Täysin selvää sääntöä yksikön ja monikon käytöstä ei ole mahdollista esittää”.
Monikon käyttö on varmaankin yleistynyt tässä kuvatuissa tapauksissa vieraiden kielten vaikutuksesta. Jossain määrin asiaan on voinut vaikuttaa myös ajatus loogisuudesta: miksi sanotaan, että miehet ottivat hatun päästään, kun jokaisella kuitenkin on oma hattunsa eli hattuja on monia, samoin päitä? Suomen kielen vanhan järjestelmän mukaan käytetään yksikköä, koska asiaa ajatellaan itse kunkin kannalta: kullakin on vain yksi pää ja yksi hattu.
KKOO käsittelee vielä irrallista nominatiivia (nominativus absolutus), vaikka kuvaakin sen erikoisella tavalla:
Kun luonnehditaan ominaisuutta adjektiivisesti, monikko (päät punaisina) ja yksikkö (pää, päät punaisena) vaihtelevat melko tasaisesti:Asiakkaat raivoavat pää punaisena. | Norjalaistytöt lauloivat eturivissä mukana ja kirkuivat päät punaisina [Robinin esiintyessä]. | Jotkut vanhemmat huutavat päät punaisena lapsilleen kaukalon vierellä.
Silmät kirkkaina tähyämme tulevaisuuteen. Olin silmä kirkkaana hereillä jo ennen puoli kuutta.
Jälkimmäisissä esimerkeissä on kyse aivan eri asiasta: siitä, käytetäänkö yksikköä puhuttaessa parillisista elimistä kuten silmistä.
KKOO lopettaa esityksensä aiheesta näin:
Aiemmin kielenhuoltokirjallisuudessa yksikön käyttöä on pidetty ”tavallisempana”, joskin myös yksikön ja monikon vaihtelusta on mainittu (mm. Osmo Ikola: Nykysuomen käsikirja, Terho Itkonen: Kieliopas). Opetuksessa yksikön käyttö on kuitenkin esitetty melko tiukkana ohjeena.
Normien voidaan siis sanoa muuttuneen siihen suuntaan, että puheena olevissa tapauksissa monikko sallitaan aiempaa paljon useammin ja ilman erityisiä rajoja.
E. A. Saarimaan Kielenopas esittää lukuisia esimerkkejä kuten heidät erotettiin viroistaan, joissa ”suomalaisen korva kaipaisi yksikköä”. Se esittää (6. painoksessa s. 210) vain pari esimerkkiä hyväksyttävästä monikon käytöstä, selittämättä, miksi niihin sopii monikkokin:
Tulta miesten mielet silloin. Vastaanottajat veivät vieraat koteihinsa. Valkoinen huuru nousi hevosten selistä (vrt. Ratsastajat nousivat hevosten selästä).
Ikolan Nykysuomen käsikirja ei sekään kuvaa, missä tapauksissa monikko on mahdollinen (3. painos, s. 24):
Sääntö ei ole poikkeukseton. Sanotaan esim. Miehet nousivat hevosten selkään (ei: ”hevosen selkään”, mutta ei myöskään: ”hevosten selkiin”). Seuraavassa taas voidaan käyttää kumpaa numerusta tahansa: Hänen sanansa painuivat kuulijain mieleen t. mieliin.
Itkosen ja Maamiehen Uusi kieliopas on osittain jopa epämääräisemmällä kannalla kuin KKOO. Sen mukaan sekä yksikkö että monikko käyvät, kun kyse on parillisten ruumiinjäsenten pukimista, ja joissakin tapauksissa vain monikko käy, mutta tämä esitetään vain esimerkeillä. Muista tapauksista se ei esitä selvää linjausta, mutta ei kiellä monikkoa missään yhteyksissä. Sen esitys on seuraava (3. painoksessa s. 61):
- Yksikköä käytetään tavallisesti parillisista ruumiinjäsenistä, kun on puhe niiden pukimista. Esim. Hän veti housut jalkaansa. Kädessä oli sormikkaat. Monikkoakaan ei voida pitää virheellisenä. Seuraavissa tapauksissa se on ainoa mahdollinen: Hän pani sukat kylmiin jalkoihinsa. Molemmissa käsissä oli hienot hansikkaat.
- Samoin käytetään tavallisesti yksikköä, kun on kyse semmoisesta joihinkin olentoihin tai esineisiin kiinteästi kuuluvasta, jota kullakin on vain yksi. Esim. Asia tuntuu jääneen ihmisten mieleen (harvemmin mieliin). Miehet eivät paljastaneet päätään. Onpas noilla kissoilla tuuhea turkki. Taloissa oli harjakatto (myös harjakatot). Jos kyseessä on omistus tai hallussaolo, voidaan käyttää sekä yksikköä että monikkoa. Esim. Monet pitävät puhelinta olohuoneessaan (myös olohuoneissaan). Pojat panivat lakin (myös lakit) päähänsä. Heidät erotettiin virastaan (myös viroistaan). Kaikilla juhlavierailla oli numeroidut paikat.