Sanan menehtyä kuvaus NSK:ssa on ”kuolla (tav. hitaasti riutuen), nääntyä, riutua, kuihtua; väsyä, uupua, voipua perin pohjin”. Tosin osassa esimerkeistä on kyse äkillisestä kuolemasta, kuten menehtymisestä liekkeihin. PSK:ssa kuvaus on lyhyempi, mutta samantapainen: ”kuolla (hitaasti), nääntyä, riutua, kuihtua”.
KSK:ssa ei ole viittausta kuolemisen hitauteen, vaan vain ”kuolla, saada surmansa; nääntyä, riutua, kuihtu”.
Ilmeisesti menehtyä-sanaa on ruvettu käyttämään aiempaa laajemmin kuolemisesta yleensä, kai siksi, että halutaan välttää sanaa kuolla. On tulkinnanvaraista, onko tämän hiljainen hyväksyminen KSK:ssa norminmuutos. Niin voisi päätellä Kielikellon 4/2017 kirjoituksesta Voiko menehtyä saappaat jalassa? ja erityisesti siinä mainitusta Kielikellon 2/1993 kirjoituksesta Voiko sodassa saada iäisyyskutsun?, jossa sanotaan:
Alkuaan menehtyä, joka on mennä-verbin johdos, on tarkoittanut hivuttavaan sairauteen, nälkään, janoon kuolemista, vähittäistä kuolemaan johtavaa riutumista, nääntymistä, kuihtumista. Nykyään sitä kuulee kuitenkin käytettävän kuolemisen yleisilmauksena, jopa äkillisestä kuolemasta.