Mitenkä

Sanan mitenkä asema on varsin epäselvä. NSK:ssa se kuvataan sanan miten kuvauksessa, joka alkaa seuraavasti:

interr. ja rel., vars. konsess. yhteyksissä myös indef.adv. (tarpeettomasti: mitenkä) yl. = kuinka.

Esityksestä ei ilmene, mihin kaikkeen huomautus ”tarpeettomasti: mitenkä)” viittaa. Kuvauksessa kuitenkin esiintyvät seuraavat esimerkit, joihin ei liity huomautusta moitittavuudesta, arkisuudesta tms.:

• Mitenkä meidän olisi meneteltävä?
• Mitenkähän tässä mahtaa käydä
• Mitenkäs muutoin!
• Taas hän on humalassa, mitenkäs muuten.
• Mitenkäs Unto on vielä täällä, hänenhän piti olla nukkumassa?
• Mitenkä niin?
• – – uni, mitenkä hänen rakas miehensä kävi unessa varta vasten sanomassa.
• Mitenkähän kallis se mahtaa olla.

NSK:n mukaan mitenkä esiintyy myös sanan mitenkään tilalla ”vars[inkin] murt[eissa]”.

Vaikuttaa siis siltä, että mitenkä on vanhastaan esiintynyt sanan miten sijasta varsin usein, eikä tätä ole leimattu virheelliseksi tai arkiseksi. Se esiintyy usein liitepartikkelin -hän tai -s edellä, ja lienee niin, että mitens miellettäisiin arkiseksi, kun taas mitenkäs sopii kirja­kieleenkin.

Sana mitenkä esiintyy kuitenkin Kielikellossa vain kerran, artikkelissa Menneiltä vuosilta (numerossa 1/1995) ja siinäkin sitaatissa, joka on ilmeisesti Suomen Kirjallisuuden Seuran perustavan kokouksen (v. 1831) pöytä­kirjasta tai aikalais­kuvauksesta: ”suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menoihin”.

Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieli­opas (4. painos vuonna 2011) esittää sanan miten jäljessä huomautuksen ”(puhekielessä, ei juuri asia­tyylisessä kirja­kielessä myös mitenkä)”.

Tämä linja on esitetty PSK:ssa ja KSK:ssa ehkä hiukan pehmennettynä:

mitenkä vars. ark. miten. Mitenkähän tässä mahtaa käydä? Taas hän on myöhässä, mitenkäs muuten tietysti, totta kai.

Toisaalta Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja esittää 3. painoksessa s. 77: ”Eräiden par­tik­ke­lien osana -ka/-kä on vailla selvästi erottuvaa merkitys­tehtävää, esim. – – jonneka, minnekä, mitenkä – –.” Tähän ei liity mitään mainintaa arkikielisyydestä tms. Nämä sanat voitaisiin tulkita kantasanoihin joka ja mikä perustuviksi niin, että viimeinen tavu on mukana, vaikka se monista taivutus­muodoista ja johdoksista puuttuu (vrt. esim. jonka, mutta jossa). KSK liittää kuitenkin sanaan minnekä maininnan ”vars. ark.”.

Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 17.7.2025.

Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.