Mairea

NSK:n mukaan mairea-sanalla on kaksi merkitystä:

maire|a¹² a. -asti adv. suloinen, makea; makeileva, mielistelevä. | Tytöt vilkuilivat m:ina poikiin. M. hymy, kohteliaisuus. Puhua m:alla äänellä. Kauppias naureskeli m:asti. -- postitäti tunsi m:ata vahingoniloa KIANTO. Ei mikään tosin ole tym­päi­se­väm­pää kuin teeskennellyn m:at lausunnot suuruuksille sill. -- suupieliä kiertää entinen varovan m. viekkaus HAARLA.

Esimerkeistä voi hahmottaa, miten ensimmäisestä merkityksestä on voitu päätyä toiseen: eri yhteyksissä saattaa suloista tarkoittava sana saada kielteisen merkityksen, kun sulous, makeus tms. koetaan teeskentelyksi.

PSK:ssa ja KSK:ssa on vain jälkimmäinen, kielteinen merkitys ja vain yksi, sen mukainen esimerkki:

mairea¹⁵
makeileva, makea, mielistelevä, liehittelevä, imarteleva.

Teeskennellyn mairea hymy.

On mahdollista, että NSK:n kuvaus on keinotekoinen eikä vastannut senaikaistakaan yleis­kieltä. Sanan mairea alkuperä on epäselvä. Sitä ei ole Vanhan kirja­suomen sana­kirjassa, ja sen ensi­esiintymä paino­tekstissä lienee Lönnrotin sana­kirjassa, jonka mukaan sanan maire ja sen rinnakkais­muotojen mairea ja mairia merkitys on ”smaklig, söt, ljus”. Onkohan kyseessä Lönnrotin oma tulkinta? Sana esiintyy Kalevalassa kolmessa säkeessä, joissa se voidaan käsittää myönteiseksi.

Murre­sana­kirjan kuvaus mairea-sanasta esittää sen suppea­levikkisenä, lähinnä kaakkois­murteisena, ja kahdessa merkityksessä käytettynä: ’mielistelevä, makeileva’ ja ’lempeä, lauhkea, nöyrä’. Jos alku­merkityksen oletetaan tarkoittavan nöyrää tai nöyristelevää, siitä on voitu helposti päätyä teeskentelevän nöyryyden, mielistelyn, imartelun yms. merkityksiin.