Vuosien 1909–1922 Tietosanakirjassa on hakusana luontoistalous, joka esitetään rahatalouden vastakohtana. ja luontoisvero, jonka selitys on ”luonnossa suoritettava vero”, ja jatkosta ilmenee, että se on vastakohta rahalla maksettavalle; ”luonnossa” ei siis viittaa vain luonnontuotteisiin, vaan yleisesti tuotteisiin Siinä on edelliselle synonyymi luontaistalous ja hakusana luontaisoikeus, joka viittaa hakusanaan luonnonoikeus. Myöhemmin on asetettu luontois-alku etusijalle monien sanojen osalta, ilman perusteluja, mutta KSK:ssa ei enää kannanottoa ole, joskin luontois-alkuiset ovat päähakusanoina sellaisissa tapauksissa.
Luontoinen on luonto-sanan normaali johdos, mutta sen käyttö on melko rajoittunutta: sitä käytetään lähinnä sellaisissa yhdyssanoissa ja sanapareissa kuin senluontoinen ’sen kaltainen, sen laatuinen’ ja isänsä luontoinen. Luontainen on johdoltaan epäselvä. Tosin Lönnrotin sanakirjassa on substantiivi luonta, joka tarkoittaa luomista, luontoa tms., ja Vanhan kirjasuomen sanakirja selittää sitä sanoilla ”olemus, ominaislaatu”. Suomen murteiden sanakirjassa luonta-substantiivi esiintyy vain merkityksessä ’verkon kudelman ensimmäinen silmukkarivi’ ja hyvin suppealevikkisenä.
Sekä luontainen että luontoinen ovat melko vanhoja sanoja, vaikka Vanhan kirjasuomen sanakirja ei edellistä tunnekaan. Niiden merkitykset ovat olleet melko väljiä, ja niitä on käytetty toistensa sijasta etenkin yhdyssanojen alkuosana. Ne ovat viitanneet toisaalta luonnolliseen tai synnynnäiseen, toisaalta rahatalouden ja rahaan perustuvan vaihdannan vastakohtaan. Sanat on myös pyritty eriyttämään toisistaan tämän jaon mukaisesti.
NSK kuvaa sanan luontainen niin, että siinä ei ole mitään viittausta rahatalouden vastakohtaan. Tämän mukaisesti se esittää sopivina sanat luontais-alkuista sanaa: luontaishoitaja, luontaishoitaja, luonnonhoitola, luontaisjärjestelmä, luontaislahja, luontaisoikeudellinen, luontaisoikeus, luontaisparannus, luontaisparantola. Sen sijaan sanoista luontaisetu, luontaispalkka, luontaispalkkaus, luontaissuoritus, luontaistaloudellinen, luontaistalous, luontaisvero se esittää ”par. luontoisetu” jne. Nämä taas NSK selittää nimenomaan rahana suorittamisen vastakohtana. Ainoa poikkeus tällaisesta luontois-alkun merkityksestä NSK:ssa on luontoistuote, jonka selitys on ”tav:mmin luonnontuote”.
PSK on samoilla linjoilla, vaikka sen sanasto on suppeampi: siinä on vastaavat par.-merkinnät vain sanoista luontaisetu ja luontaistalous. Siinä ei ole sanaa luontoistuote, mutta siinä on luontaistuote, jonka merkitys on erikoistunut ja vastaa suunnilleen sanaa luomutuote: ”ilman väkilannoitteita ja kem.torjunta-aineita kasvatetuista kasvinviljelyn tuotteista”.
Kielikellon 2/1980 artikkelissa Sanasuosituksia esitetään, selvästikin suomen kielen lautakunnan kannanottona, seuraava linjaus, joka vastaa edellä kuvattua:
Lautakunta päätti suosittaa luontois- ja luontais-alkuisiin yhdyssanoihin sellaista työnjakoa, että luontois-alkuista yhdyssanaa käytetään aina kun sana on käsitettävä raha-alkuisen yhdyssanan vastakohdaksi (esim. luontois|etu, ‑suoritus, ‑talous), muulloin käytetään luontais-alkuista yhdyssanaa. Vanhastaan on sanottu esim. luontais|hoito, ‑parantola (myös luonnon|hoito, ‑parantola). Uudempia sanoja ovat luontaisviljely ja luontaistuote, joka on eri asia kuin luonnontuote.
Vielä Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (4. painos, 2011) on samalla linjalla ja kuvaa sen selkeästi:
»luontais-» raha-alkuisten yhdyssanojen vastakohtana par. luontois- (esim. »luontaisetu», »‑suoritus», »‑talous»)
On epäselvää, missä vaiheessa linja on muuttunut. KSK:n vuoden 2022 versiossa luontaisetu ja ĺuontaistalous ovat viittauksia sanoihin luontoisetu ja ĺuontoistalous ilman kannanottoa. Sanan luontaistuote merkitys on muuttunut: ”us. lääkkeenomaisesti käytettäviä mutta elintarvikkeiksi t. rohdoksiksi luokiteltavia valmisteita, jotka sisältävät vitamiineja, kivennäisaineita tms.”.
Lainsäädännössä luontoisetu on ollut vallitseva termi, mutta muutamassa laissa on luontaisetu, varmaankin samassa merkityksessä.