Suomen kielen normien muutoksia, luku 7 Sananmuodostus:

Luontaisetu ∼ luontoisetu yms.

Vuosien 1909–1922 Tietosanakirjassa on hakusana luontois­talous, joka esitetään raha­talouden vasta­kohtana. ja luontois­vero, jonka selitys on ”luonnossa suoritettava vero”, ja jatkosta ilmenee, että se on vasta­kohta rahalla maksettavalle; ”luonnossa” ei siis viittaa vain luonnon­tuotteisiin, vaan yleisesti tuotteisiin Siinä on edelliselle synonyymi luontais­talous ja hakusana luontais­oikeus, joka viittaa haku­sanaan luonnonoikeus. Myöhemmin on asetettu luontois-alku etu­sijalle monien sanojen osalta, ilman perusteluja, mutta KSK:ssa ei enää kannan­ottoa ole, joskin luontois-alkuiset ovat pää­haku­sanoina sellaisissa tapauksissa.

Luontoinen on luonto-sanan normaali johdos, mutta sen käyttö on melko rajoittunutta: sitä käytetään lähinnä sellaisissa yhdys­sanoissa ja sana­pareissa kuin senluontoinen ’sen kaltainen, sen laatuinen’ ja isänsä luontoinen. Luontainen on johdoltaan epä­sel­vä. Tosin Lönnrotin sanakirjassa on substantiivi luonta, joka tarkoittaa luomista, luontoa tms., ja Vanhan kirja­suomen sana­kirja selittää sitä sanoilla ”olemus, ominais­laatu”. Suomen murteiden sana­kirjassa luonta-substantiivi esiintyy vain merkityksessä ’verkon kudelman ensimmäinen silmukka­rivi’ ja hyvin suppea­levikkisenä.

Sekä luontainen että luontoinen ovat melko vanhoja sanoja, vaikka Vanhan kirja­suomen sana­kirja ei edellistä tunnekaan. Niiden merkitykset ovat olleet melko väljiä, ja niitä on käytetty toistensa sijasta etenkin yhdys­sanojen alku­osana. Ne ovat viitanneet toisaalta luonnolliseen tai synnynnäiseen, toisaalta raha­talouden ja rahaan perustuvan vaihdannan vasta­kohtaan. Sanat on myös pyritty eriyttämään toisistaan tämän jaon mukaisesti.

NSK kuvaa sanan luontainen niin, että siinä ei ole mitään viittausta raha­talouden vasta­kohtaan. Tämän mukaisesti se esittää sopivina sanat luontais-alkuista sanaa: luontaishoitaja, luontaishoitaja, luonnon­hoitola, luontais­järjestelmä, luontais­lahja, luontais­oikeudellinen, luontais­oikeus, luontais­parannus, luontais­parantola. Sen sijaan sanoista luontais­etu, luontais­palkka, luontais­palkkaus, luontais­suoritus, luontais­taloudellinen, luontais­talous, luontais­vero se esittää ”par. luontois­etu” jne. Nämä taas NSK selittää nimen­omaan rahana suorittamisen vasta­kohtana. Ainoa poikkeus tällaisesta luontois-alkun merkityksestä NSK:ssa on luontois­tuote, jonka selitys on ”tav:mmin luonnon­tuote”.

PSK on samoilla linjoilla, vaikka sen sanasto on suppeampi: siinä on vastaavat par.-merkinnät vain sanoista luontais­etu ja luontais­talous. Siinä ei ole sanaa luontois­tuote, mutta siinä on luontais­tuote, jonka merkitys on erikoistunut ja vastaa suunnilleen sanaa luomu­tuote: ”ilman väki­lannoitteita ja kem.torjunta-aineita kasvatetuista kasvin­viljelyn tuotteista”.

Kielikellon 2/1980 artikkelissa Sana­suosi­tuk­sia esitetään, selvästikin suomen kielen lauta­kunnan kannan­ottona, seuraava linjaus, joka vastaa edellä kuvattua:

Lautakunta päätti suosittaa luontois- ja luontais-alkuisiin yhdyssanoihin sellaista työnjakoa, että luontois-alkuista yhdyssanaa käytetään aina kun sana on käsitettävä raha-alkuisen yhdyssanan vastakohdaksi (esim. luontois|etu, ‑suoritus, ‑talous), muulloin käytetään luontais-alkuista yhdyssanaa. Vanhastaan on sanottu esim. luontais|hoito, ‑parantola (myös luonnon|hoito, ‑parantola). Uudempia sanoja ovat luontaisviljely ja luontaistuote, joka on eri asia kuin luonnontuote.

Vielä Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieli­opas (4. painos, 2011) on samalla linjalla ja kuvaa sen selkeästi:

»luontaisraha-alkuisten yhdys­sanojen vasta­kohtana par. luontois- (esim. »luontais­etu», »‑suoritus», »‑talous»)

On epäselvää, missä vaiheessa linja on muuttunut. KSK:n vuoden 2022 versiossa luontais­etu ja ĺuontais­talous ovat viittauksia sanoihin luontois­etu ja ĺuontois­talous ilman kannan­ottoa. Sanan luontais­tuote merkitys on muuttunut: ”us. lääkkeen­omaisesti käytettäviä mutta elin­tarvikkeiksi t. rohdoksiksi luokiteltavia valmisteita, jotka sisältävät vitamiineja, kivennäis­aineita tms.”.

Lainsäädännössä luontoisetu on ollut vallitseva termi, mutta muutamassa laissa on luontaisetu, varmaankin samassa merkityksessä.


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.