Suomen kielen normien muutoksia, luku 11 Merkit:

Heittomerkki loppuheiton merkkinä

Heittomerkin alkuperäinen käyttö loppuheiton osoittamiseen (esimerkiksi Se aik’ ol’ ajoist’ ankarin) on lähes hävinnyt kielestä, myös runokielestä. Häviäminen on vaikeasti ajoi­tet­ta­vis­sa, mutta jo NSK:ssa tällainen heitto­merkin käyttö on melko vähäistä. Esimerkiksi sanan parastaikaa vanhempaa kirjoitus­asua parast’aíkaa se ei mainitse edes vaihto­ehtona. Sa­nal­le yhtäkkiä sentään mainitaan sulkeissa vaihto­ehto yht’äkkiä.

Kielikellon 1 (1969) välimerkkiohjeiden heitto­merkki­osuus kuvaa vielä runoudessa esiintyvää käyttöä, mutta käytöstä yhdys­sanoissa alku­osan loppu­heiton osoittamisessa se sanoo, että sitä esiintyy ”eräissä yhdys­sanoissa” ja että ”yleensä tätä ei merkitä”.

Merkki­aiheisen Kielikellon 3/1998 kuvaus heitto­merkistä ei edes mainitse tällaista käyttöä, kun taas Kielikellon 2/2006 vastaava kuvaus sanoo:

Heittomerkin nimi selittyy sillä, että sitä varsinkin aienmmin on käytetty pois jätetyn (”pois heittyneen”) kirjaimen merkkinä. Nykyisin merkkiä ei juuri käytetä tähän tarkoitukseen, vaan kirjoitetaan esim. yhtäkkiä eikä (kuten ennen) yht’äkkiä.

PSK:sta ilmeisesti poistettiin loppuheittoa osoittava heitto­merkki lähes kokonaan. Ainakin KSK:ssa on jäljellä vain kaksi kaksi sanaa, joissa on heitto­merkki loppu­heittoa osoit­ta­mas­sa: jok’ainoa ja jok’ikinen (joka puuttuu KSK:n joistakin versioista, mutta tuli jostain syystä taas mukaan v:n 2017 versiossa). Niidenkin selitykset ovat ”taval­li­sem­min: joka ainoa”, ja ”taval­li­sem­min: joka ikinen”.