Heittomerkki vieraan sanan johdoksessa: bordeaux’lainen

Vanhastaan on ohjeena, että vieraan sanan (vieraan nimen tai sitaatti­lainan) tai­vu­tus­päät­teen edellä käytetään heittomerkkiä, jos sanan perusmuoto loppuu kirjoituksessa konso­nant­tiin, mut­ta ään­tä­myk­ses­sä vokaaliin, esimerkiksi Bordeaux : Bordeaux’ssa [bordoo : bordoossa]. Epäselvää on ollut, koskeeko sääntö myös tapauksia, jossa ei ole kyse tai­vu­tuk­ses­ta, vaan johdoksesta tai liite­partikkelista. Koska säännön muotoilut ovat puhuneet vain taivutuksesta, niin vanhan säännön mukaan olisi kirjoitettava esi­mer­kik­si bordeauxlainen ja Bordeauxkin. Possessiivi­suffiksin asema on ollut epäselvä: Bordeauxni vai Bordeaux’ni?

Kielikellon 4/1994 artikkelin Paraislaisista bordeaux’laisiin. Asukkaannimitykset suomen kielessä mukaan heitto­merkkiä käytetään -lainen-johtimen edellä. Kielikellon 2/2006 heittomerkkiohjeissa sanotaan, että heitto­merk­kiä käytetään, jos kirjoitus­asu päättyy konsonanttiin, mutta ääntöasu vokaaliin ja ”sanaan lisätään taivutuspääte, liite tai johdos [tarkoittaa: johdin]”. Tämä merkitsee esimerkiksi seuraavanlaisia kirjoitusasuja: bordeaux’lainen, foucault’lainen, foucault’mainen, Bordeaux’ni, Foucault’kin.

Tosin ohjeessa ei ole -mainen-loppuisia esimerkkejä, ja ne voitaisiin tulkita yhdys­sana­mai­sik­si ja kirjoittaa siksi ilman heittomerkkiä.

Uusi ohje merkitsee sitä, että muun muassa joidenkin vakiintuneiden lisänimien kir­joi­tus­asua olisi muutettava. Esimerkiksi Bernhard Clairvauxlaisen lisänimi olisi kir­joi­tet­ta­va Clairvaux’lainen.