Suomen kielen normien muutoksia, luku 15 Muita muutoksia:

-llinen-loppuisten sivistyssanojen lyheneminen: traaginen ← traagillinen

NSSK kuvailee esipuheessaan:

On runsas joukko adjektiiveja, joiden loppuna on ruotsissa -isk, saksassa -isch, liittyneenä suoraan johonkin kansain­väliseen kanta­vartaloon, esim. ruots. fysisk, saks. physisch. – – [1900-luvun] alkukymmeninä oli varsin vakiintunut käytäntö, että ruotsin kaksi­tavuisten tällaisten adjektiivien vastineissa oli johtimena -illinen, pitemmissä -inen, esim. fyysillinenromanttinen. – –

– – Vuonna 1946 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kieli­valio­kunta – – oli sitä mieltä, että lyhyempi asu, joka on hiljakseen vallannut alaa pitemmältä, on pantava etusijaan varsinkin silloin, kun on kysymys uusista sanoista, jotka eivät ole vakiin­tu­neet -illinen-asuisina (esim. pykninen oli kutakuinkin yksinomainen). Asiaa käsi­tel­tiin vielä 1956 ja 1960, samassa hengessä.

Tämä selittää sen, että esimerkiksi traagillinen on NSK:ssa päähakusanana, traaginen vain viittauksena siihen, mutta jo NSSK:ssa on näistä muodoista vain traaginen, samoin uudem­mis­sa sanakirjoissa.

Muutos koskee lähes kaikkia kyseisen tyypin sanoja. Se ei koske sanoja, jotka on muodostettu suomen kielessä ‑llinen‑johtimella substantiivista, vaikka kanta­sana olisi vieras­peräinen. Esimerkiksi sana draamallinen on johdettu sanasta draama, eikä tälle johdokselle ole esikuvaa muissa kielissä. Sen sijaan dramaattinen on suora laina: ruotsin sanan dramatisk loppu on muutettu suomalaiseksi.

Normien ja käytännön muutos on siis tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten, mutta tähän on muutamia hiukan erikoisia poikkeuksia. Esimerkiksi klassillinen on NSK:ssa ainoana muotona, NSSK:ssa on samassa hakusanassa klassinen, klassillinen (joka voidaan tulkita suositeltavuus- tai yleisyys­järjestykseksi etenkin, kun se poikkeaa aakkosjärjestyksestä), ja PSK:ssa ja KSK:ssa on edelleen molemmat asut ilman muuta kannanottoa kuin se, että klassinen todetaan tavallisemmaksi.

NSK:ssa on päähakusanana teknillinen, ja tekninen on vain viittauksena siihen. NSSK:ssa on tekninen, teknillinen, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa teknillinen on merkitty vanhentuneeksi, joskin sen mainitaan esiintyvän ”teknisten oppilaitosten yms. nimissä”. On esitetty käsi­tyk­siä, että sanoilla tekninen ja teknillinen on merkitys­ero, mutta yleisten sana­kirjojen mukaan eroa ei ole.

Poikkeuksellinen on sana tyypillinen ’jollekin tai jollekulle hyvin ominainen, luonteen­omainen’, joka ei ole lyhentynyt. On kyllä myös sana tyyppinen, mutta sen merkitys on toinen, ’mallinen, muotoinen, tyylinen, kaltainen, lainen’, ja se esiintyy lähinnä yhdys­sanojen jälki­osana (esimerkiksi vakiotyyppinen) ja genetiivi­alkuisten sana­liittojen jälki­osana (esimerkiksi oudon tyyppinen).