NSSK kuvailee esipuheessaan:
On runsas joukko adjektiiveja, joiden loppuna on ruotsissa -isk, saksassa -isch, liittyneenä suoraan johonkin kansainväliseen kantavartaloon, esim. ruots. fysisk, saks. physisch. Näiden suomalaisissa vastineissa on loppuna milloin ‑llinen, milloin ‑inenn. Vuosisadan [1900-luvun] alkukymmeninä oli varsin vakiintunut käytäntö, että ruotsin kaksitavuisten tällaisten adjektiivien vastineissa oli johtimena -llinen, pitemmissä -inen, esim. fyysillinen — romanttinen. – – Aivan poikkeuksetonta tämä ei ollut. Airilan—Cannelinin luettelo vuodelta 1920, joka muutoin on äsken sanotulla kannalla, mainitsee asut arkti(lli)nen ja staattinen. Varhemmin oli -llinen-asuja käytetty pitkistäkin sanoista, esim. esteetillinen ja romantillinen; toisaalta Lönnrotin sanakirja mainitsee sanat klassinen ja lyyrinen. Airila sanoo »Vierasperäisten sanojensa» esipuheessa 1945, että lyhyissä sanoissa »ovat jonkin verran alaa voittamassa -inen-loppuiset muodot, esim. fyysinen (fyysis-matemaattinen), graafinen (vrt. bibliografinen). kliininen, metrinen (vrt. symmetrinen), psyykinen, sfäärinen».
Vuonna 1946 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunta käsitteli tätä kysymystä ja oli sitä mieltä, että lyhyempi asu, joka on hiljakseen vallannut alaa pitemmältä, on pantava etusijaan varsinkin silloin, kun on kysymys uusista sanoista, jotka eivät ole vakiintuneet -illinen-asuisina (esim. pykninen oli kutakuinkin yksinomainen). Asiaa käsiteltiin vielä 1956 ja 1960, samassa hengessä. — Huomautettakoon, että lyhentyminen ei yleensä koske sanoja, jotka selvästi tajutaan substantiivin johdoksiksi, esim. draamallinen, tyylillinen, tyypillinen; vrt. kuitenkin maaginen, rombinen, trooppinen, jotka voitaisiin johtaa substantiiveista maagi, rombi, trooppi, mutta jotka käsitetään lähinnä adjektiivien magisk, rombisk, tropisk (magisch, rombisch, tropisch, magic, rombic, tropical) vastineiksi. Myöskään kristillinen ei kuulu tähän (ruots. kristlig, saks. christlich).
Tämä selittää esimerkiksi sen, että traagillinen on NSK:ssa päähakusanana, traaginen vain viittauksena siihen, mutta jo NSSK:ssa on näistä muodoista vain traaginen, samoin uudemmissa sanakirjoissa.
Esimerkiksi sana draamallinen on johdettu sanasta draama, eikä tälle johdokselle ole esikuvaa muissa kielissä. Sen sijaan dramaattinen on suora laina: ruotsin sanan dramatisk loppu on muutettu suomalaiseksi.
Normien ja käytännön muutos on siis tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten, mutta tähän on muutamia hiukan erikoisia poikkeuksia. Esimerkiksi klassillinen on NSK:ssa ainoana muotona, NSSK:ssa on samassa hakusanassa klassinen, klassillinen (joka voidaan tulkita suositeltavuus- tai yleisyysjärjestykseksi etenkin, kun se poikkeaa aakkosjärjestyksestä), ja PSK:ssa ja KSK:ssa on edelleen molemmat asut ilman muuta kannanottoa kuin se, että klassinen todetaan tavallisemmaksi.
NSK:ssa on päähakusanana teknillinen, ja tekninen on vain viittauksena siihen. NSSK:ssa on tekninen, teknillinen, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa teknillinen on merkitty vanhentuneeksi, joskin sen mainitaan esiintyvän ”teknisten oppilaitosten yms. nimissä”. On esitetty käsityksiä, että sanoilla tekninen ja teknillinen on merkitysero, mutta yleisten sanakirjojen mukaan eroa ei ole.
Poikkeuksellinen on sana tyypillinen ’jollekin tai jollekulle hyvin ominainen, luonteenomainen’, joka ei ole lyhentynyt. On kyllä myös sana tyyppinen, mutta sen merkitys on toinen, ’mallinen, muotoinen, tyylinen, kaltainen, lainen’, ja se esiintyy lähinnä yhdyssanojen jälkiosana (esimerkiksi vakiotyyppinen) ja genetiivialkuisten sanaliittojen jälkiosana (esimerkiksi oudon tyyppinen).
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 30.7.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.