NSSK kuvailee esipuheessaan:
On runsas joukko adjektiiveja, joiden loppuna on ruotsissa -isk, saksassa -isch, liittyneenä suoraan johonkin kansainväliseen kantavartaloon, esim. ruots. fysisk, saks. physisch. – – [1900-luvun] alkukymmeninä oli varsin vakiintunut käytäntö, että ruotsin kaksitavuisten tällaisten adjektiivien vastineissa oli johtimena -illinen, pitemmissä -inen, esim. fyysillinen — romanttinen. – –
– – Vuonna 1946 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunta – – oli sitä mieltä, että lyhyempi asu, joka on hiljakseen vallannut alaa pitemmältä, on pantava etusijaan varsinkin silloin, kun on kysymys uusista sanoista, jotka eivät ole vakiintuneet -illinen-asuisina (esim. pykninen oli kutakuinkin yksinomainen). Asiaa käsiteltiin vielä 1956 ja 1960, samassa hengessä.
Tämä selittää sen, että esimerkiksi traagillinen on NSK:ssa päähakusanana, traaginen vain viittauksena siihen, mutta jo NSSK:ssa on näistä muodoista vain traaginen, samoin uudemmissa sanakirjoissa.
Normien ja käytännön muutos on siis tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten, mutta tähän on muutamia hiukan erikoisia poikkeuksia. Esimerkiksi klassillinen on NSK:ssa ainoana muotona, NSSK:ssa on samassa hakusanassa klassinen, klassillinen (joka voidaan tulkita suositeltavuus- tai yleisyysjärjestykseksi etenkin, kun se poikkeaa aakkosjärjestyksestä), ja PSK:ssa ja KSK:ssa on edelleen molemmat asut ilman muuta kannanottoa kuin se, että klassinen todetaan tavallisemmaksi.
NSK:ssa on päähakusanana teknillinen, ja tekninen on vain viittauksena siihen. NSSK:ssa on tekninen, teknillinen, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa teknillinen on merkitty vanhentuneeksi, joskin sen mainitaan esiintyvän ”teknisten oppilaitosten yms. nimissä”. On esitetty käsityksiä, että sanoilla tekninen ja teknillinen on merkitysero, mutta yleisten sanakirjojen mukaan eroa ei ole.