Liudentua ja liudentaa

Kielikellon 1/1996 artikkeli Uudenlaista ”liudentumista” toteaa, että ”verbiä liudentua on vakiintuneesti käytetty fonetiikan terminä” (samassa merkityksessä kuin verbiä pala­ta­li­soi­tua), mutta että sitä on ”alkanut oudosti näkyä yhteyksissä, joissa ei suinkaan ole puhe ääntämisestä”. Uudessa käytössä sana artikkelin mukaan ”tuntuu tarkoittavan heiken­ty­mis­tä, laimentumista, miedontumista tai – – jopa liukenemista, häipymistä”. Artikkeli mai­nit­see, että joskus sanaa liudentaa käytetään vastaavalla tavalla.

Artikkelissa arvellaan, että kyse ei ole fonetiikan termin uudenlaisesta käytöstä, vaan ”pikemminkin on kysymys uudesta liudentua-sanasta, joka on risteytynyt eli konta­mi­noi­tu­nut eräistä merkitykseltään samantapaisista ilmauksista”.

Sanan muodostumiseen ovat voineet vaikuttaa kielessä olleet liu-alkuiset sanat, ehkä liueta, ehkä sen kausa­tiivi­johdos liuentaa ’saattaa liukenemaan, liuottaa’; sehän on voitu kokea itä­suoma­laiseksi murre­muodoksi, joka pitää yleiskielistää lisäämällä d. Suomen etymo­logisen sana­kirjan kuvaus liudentaa-sanasta esittää: ”Suomen liudentaa ja liudentua ovat oppi­tekoisia sanoja (1800-luvun loppu), ja niiden pohjana on verbi liueta, jolla itä­murteis­sa on myös merkitys ’notkistua, pehmetä’.”

Loppuarviossa artikkeli esittää: ”Sanakirjoihin asti kontaminaatio harvoin pääsee. Myös­kään tässä puheena olleita liudentua, liudentaa -tapauksia ei Suomen kielen perus­sana­kirjaan ole kelpuutettu, vaikka muutamia poimintoja on toimittajien käsissä ollut. Epä­mää­räi­sel­tä hapuilulta tuollainen sananvalinta kuulostaakin.”

KSK:ssa uusi merkitys mainitaan ensimmäisenä liudentua-sanan kuvauksessa:

liudentua^52*J

1. hälventyä, hämärtyä; lieventyä, tasoittua; vesittyä. Ääriviivojen liudentuminen. Unen ja valveen raja liudentuu. Näkemyserojen liudentuminen. Sopimus liudentui pelkäksi sanahelinäksi.

Tal. heikentyä, vähentyä, laskea. Yhtiön omistusosuus liudentui kahteen prosenttiin.

2. fon. konsonantista: ääntyä siten, että kielen selän etuosa kohoaa miltei j:n vaa­ti­maan asentoon, palataalistua. Liudentunut l-äänne.

Vastaavasti liudentaa-sanan selityksessä on ensimmäisenä ”hälventää, häivyttää, hämärtää; lieventää, tasoittaa; vesittää”.

Uusi merkitys lienee käytännössä jo niin tavallinen, että näitä sanoja ei enää kannattane käyttää vanhoissa merkityksissä. On selvempää sanoa palatalisoitua ja palatalisoida. Muu­toin on vaara, että lukija tulkitsee sanat liudentua ja liudentaa niiden nykyisin sal­li­tus­sa ja tavallisessa merkityksessä. Näin ollen norminmuutoksessa on asiallisesti kyse sanojen merkityksen muuttamisesta aivan toiseksi eikä laajentamisesta.