Vanhoissa ohjesanastoissa on siniviolettia tarkoittavan värin nimenä lila. Näin on myös NSK:ssa, joka kuitenkin kertoo, että i usein ääntyy pitkänä; NSK:ssa on myös hakusana liila, mutta se on merkitty hylättäväksi ja korvattavaksi asulla lila.
Jo NSSK:ssa tilanne on kuitenkin vaihtunut: liila on oikea asu, lila hylättävä. Sama kanta on PSK:ssa ja KSK:ssa.
Erikoista on, että pitkä vokaali on yleisten periaatteiden mukainen, onhan ruotsissa alkutavu painollinen ja sen vokaali siten pitkä. Aluksi kuitenkin siis kirjoitettiin lila, ja muutos perustui ehkä vain siihen käsitykseen, että perimmäisessä lainanantajakielessä arabiassa tai persiassa i on pitkä; tähän tapaan ajatus ainakin esitetään Kielikellon 4/1993 artikkelissa ”Armeenian invaliidit” – Pitkä vai lyhyt vokaali vierassanoissa?
Kirjoitusasu ei käytännössä ole vieläkään vakiintunut. Jopa Kieli-ikkunassa Syreenin synty (25.5.2008) käytetään asua lila.