Suomen kielen lautakunta teki vuonna 2006 päätöksen, jota on kuvattu Kielikellon 1/2006 artikkelissa Uusia ohjeita lyhenteiden käyttöön. Osittain on epäselvää, mitkä ovat ne vanhat ohjeet, joita muutettiin. Muutoksina esitetään seuraavat:
1.Yleisnimistä ja adjektiiveista muodostettujen isokirjaimisten (kirjaimittain luettavien) lyhenteiden rinnalla voidaan käyttää pienikirjaimisia; molemmat ovat pisteettömiä. Tällaisia lyhenteitä ovat esimerkiksi ALV ∼ alv, BKT ∼ bkt, DNA ∼ dna, LVI ∼ lvi. Usein ne esiintyvät yhdyssanan osina: alv-numero, pk-yritys, yt-neuvottelut ja taulu-tv.
Poikkeuksena ovat erisnimiin (ja niitä vastaaviin organisaationimiin) perustuvat lyhenteet, kuten EU, TKK, UM, VR, sekä tutkintonimikkeisiin ja oppiarvoihin perustuvat isokirjainlyhenteet, esimerkiksi FM, HTM .
2.Kun yleisnimestä tai adjektiivista muodostettu koostelyhenne on yhdyssanan osana, käytetään yhdysmerkkiä ja jätetään lyhenteestä piste pois, esimerkiksi pj-kausi, yo-kokelas.
3.Nimen yhteydessä sellaisista lyhenteistä kuin kh. (kaupunginhallitus) ja srk. (seurakunta) voidaan jättää piste pois (esim. Espoonlahden srk). Nykyisin Kielitoimiston lyhenneluettelo sisältää lyhenteen kh vain pisteettömänä.
Pisteettömyys esitetään siis yleisenä sääntönä, joskin ikään kuin ohimennen puolipisteen jälkeen. Epäselvää on, mitä lyhennetyyppejä tämä koskee. Esimerkeistä voitaneen päätellä, että tarkoitetaan ainakin ensisijaisesti alkukirjainlyhenteitä, jotka on muodostettu ottamalla ilmauksen sanoista alkukirjaimet; sanat voivat tällöin olla yhdys-sanojakin, esimerkiksi alv = arvonlisävero. Epäselvää on, missä määrin asia koskee myös lyhenteitä, joissa on muitakin kuin alkukirjaimia.
Artikkeli mainitsee, että myös lyhenne mlk (= maalaiskunta) voisi olla pisteetön. Sitä ei ole lautakunnan ohjeiden 3. kohdassa, mutta Kielikellossa 4/2009 julkaistussa lyhenneluettelossa se on mukana: ”mlk. (∼ mlk) maalaiskunta”. Tämä lyhenne esiintyy nykyisin vain historiallisissa yhteyksissä.
Mainittu lyhenneluettelo on ristiriidassa ohjeen 1. kohdan pisteettömyyssäännön kanssa, koska luettelossa on ”alv. ∼ alv ∼ ALV arvonlisävero” (siis vieläpä niin, että ohjeen vastainen muoto on ensin). Syynä on ehkä se, että pisteellistä lyhennettä alv. on suositeltu aiemmin ensisijaisena; Kielikellon 2/1994 kirjoitus alv. on seuraava: ”Suositettu arvonlisäveron lyhenteeksi, vrt. lvv. ’liikevaihtovero’.”
Toisaalta mainitussa Kielikellon luettelossa on lyhenne vkl. (viikonloppu) pisteellisenä, kun taas KOP:n lyhenneluettelossa se on pisteetön (vkl).
Ohjeissa on osakeyhtiö-sanan lyhenteelle vaihtoehdot oy ja oy., mutta ei vaihtoehtoa Oy, joka on selvästi yleisin ja joka näyttäisi olevan Patentti- ja rekisterihallituksen linjan mukainen ja sen nimiohjeissa käytetty. Alkuperäinen kielenhuollon suositus oli pisteellinen, mutta vuonna 1988 päätettiin sallia myös pisteetön. Kannanotossa Yhdistysten ja yhtiöiden nimissä esiintyvät lyhenteet ry, oy ja ky todetaan: ”Kielenhuollon ensisijaiset suositukset ovat tähän asti olleet pisteelliset ry., oy. ja ky., mutta näitä ei ole nimissä käytetty.” Kielikellon 1/2001 kirjoitus Vinoviivamuotia sanotaan toisaalta: ”– – aikaisempi o/y on nykyisin oy, oy. tai OY (osakeyhtiö).” Tämä lienee kuitenkin tulkittava kuvailevaksi toteamukseksi eikä kannanotoksi, jonka mukaan myös OY olisi oikein. Nykyisen yhdistyslain mukaan lyhenne on ry ilman pistettä, mutta KOP esittää silti myös pisteellisen vaihtoehdon.
Ohjeilla ei liene ollut tarkoitus sallia isojen kirjainten käyttöä sellaisissa vakiintuneissa lyhenteissä kuin evp (erossa vakinaisesta palveluksesta). Ohjeiden 1. kohdassa tarkoitettaneen vain sellaisia termin luonteisia lyhenteitä, joita käytetään substantiivin tavoin.
Artikkelin voi tulkita niin, että isokirjainlyhenteen sijasta voidaan aina käyttää vastaavaa pienikirjaimista lyhennettä. Kuitenkin esimerkiksi Kielikellon artikkeli Viherpesu, pelittää ja fajita – uudistunut Kielitoimiston sanakirja erikseen mainitsee: ”Uusien ohjeiden mukaisesti voidaan nykyään kirjoittaa sekä HIV-infektio että hiv-infektio”. Yhden tapauksen mainitseminen voidaan tulkita niin, että pienten kirjainten käyttöön tarvitaan erikseen ”lupa” kussakin tapauksessa.
Uudet ohjeet on selostettu hiukan eri muodossa Kielikellon 4/2009 artikkelissa Lyhenteiden loppupiste. Se käsittelee myös lyhenneohjeiden varhaisempaa historiaa.
Eri asia ovat sellaiset ilmaukset kuin T-palkki, joissa kirjain ei ole lyhenne, vaan esittää tiettyä muotoa. Käytännössä kyse on ison kirjaimen muodosta, ja KSK:ssa on edelleen esimerkiksi vain kirjoitusasu T-palkki. Poikkeuksena on kuitenkin t-paita ∼ T-paita.