Seuraavissa sanaliitoissa sallitaan nykyisin joissakin tapauksissa sana kun sanan kuin vaihtoehtona:
Toisensuuntainen muutos on tehty seuraaviin sanaliittoihin, joissa sallitaan nykyisin joissakin tapauksissa myös kuin, aiemmin vain kun:
Suomen kielen lautakunta päätti asiasta vuonna 2012. Päätöstä on kuvailtu Kielikellon 2/2012 artikkelissa Sitä mukaa kun vai sitä mukaa kuin?
Artikkelissa todetaan se vanha periaate, että sanaa kun käytetään aikaa ilmaisevissa lauseissa ja sanaa kuin vertailun ilmauksissa. Se jatkaa, että eräät sanaliitot voidaan hahmottaa sekä vertailua että aikasuhdetta ilmaisevina. Aiemmin on suositettu sanaa kuin tiettyihin sanaliittoihin, sanaa kun toisiin. Kannanoton mukaan nykyisin, että kun-sanaa käyttämällä asetetaan etualalle aikasuhde eikä vertailu. Tähän sisältyy käytännössä se muutos, että aiemmin esimerkiksi ilmaus sikäli kun oli normien vastainen ilmaus ja käytännössä ilmauksen sikäli kuin puhekielinen versio, mutta nyt molemmat ovat sallittuja ja niillä on jonkinlainen sävyero.
Kannanottoon liittyy eräitä yksityiskohtia ja ongelmia. Artikkelissa sanotaan, ilmeisesti kaikkia käsiteltyjä sanaliittoja tarkoittaen: ”Kuitenkin lausetta pienemmissä jaksoissa merkitys on yleensä vertailua korostava ja konjunktiona kuin.” Sana ”yleensä” merkitsee, ettei asiaa esitetä normina, mutta eri sanaliittojen kuvauksissa on kuitenkin selviä kannanottoja.
Kuitenkin KOP:n sivu Konjunktiot: kun vai kuin? esittää yleisenä ohjeena seuraavan:
Väljää käyttösääntöä kuitenkin hieman mutkistaa se, että lausetta lyhyemmissä jaksoissa voi käyttää vain kuin-sanaa: Hän tuli samaan aikaan kuin minäkin. Niissä siis vertailu nousee etusijalle.
Voidaan esimerkiksi sanoa Toimintaa jatketaan sitä mukaa kuin ∼ kun rahat riittävät, mutta vain Yritys nosti hintoja sitä mukaa kuin muutkin (sana muutkin ei muodosta lausetta),
Uusien sääntöjen mukaan virkkeeseen Ensi lumi satoi samaan aikaan kuin vuosi sitten sopii vain kuin. Vanhojen sääntöjen mukaan siihen sopii vain kun.
KOKO:ssa on (s. 297–299) olennaisesti sama esitys aiheesta kuin KOP:ssa. Esityksen lopussa se toteaa, että sanojen kun ja kuin erottaminen toisistaan on 1800-luvulla tehty tietoinen ratkaisu, joka poikkesi sekä murteiden että vanhan kirjakielen käytännöstä, mutta ”sääntöä on kuitenkin ollut hankala oppia”.