Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Kotoperäinen

Sana kotoperäinen on ilmeisesti 1800-luvulla muodostettu, mahdollisesti Lönnrotin kehitelmä. Hänen Suomalais-Ruotsa­lainen Sana­kirjansa kuvailee sitä näin:

hemma ifrån ngt ställe, inhemsk; k. sieltä; k. asukas inföding; koto­peräiset eläimet, kaswut inhemska djur, växter; k. tapa hemsed; koto­peräisin jostakin olewa infödd.

Sana siis tuntuu tarkoittavan jostakin peräisin olevaa, usein koti­maista, osin myös alku­peräistä, synty­peräistä.

NSK:ssa kotoperäinen-sana kuvataan näin:

a. K:set l. endeemiset kasvi- ja eläinlajit. Vanha, k. koriste­aihe. Tällainen kuvitelma on k. useilla turkkilais-tataarilaisilla kansoilla.

Siinä on siis ensin esimerkki käytöstä, jossa sanaa käytetään biologiassa kansain­välisen termin endeeminen vastineena, ja sitten kaksi esimerkkiä aivan muun­laisesta käytöstä, joka sopii yhteen Lönnrotin kuvauksen kanssa. Sanan endeeminen KSK kuvaa yleisesti sanoilla ”ainoastaan jollakin määrä­alueella esiintyvä” ja esittää esimerkkejä vain biologian ja lääke­tieteen alalta.

PSK kuvaa sanan kotoperäinen pelkästään biologian terminä: ”biol. vain määrä­alueella esiintyvä, endeeminen.” K. eläin‑, kasvi­laji. KSK:ssa tämä kuvaus on sellaisenaan, mutta vain 2. kohtana, ja 1. kohta on ”oma­peräinen, oma­pohjainen. Koto­peräiset sanat ja vieras­sanat. Koto­peräinen suoma­lainen kulttuuri.” Merkitys on siis laajempi kuin PSK:ssa, mutta varsin erilainen kuin NSK:ssa.

Finto-palvelussa kotoperäinen esiintyy kymmenissä eri alojen sanastoissa, kaikissa tarkoittamassa biologian termiä, johon termi endeeminen ohjaa eli jota suositellaan sen tilalle.


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.