Suomen kielen normien muutoksia, luku 14 Ääntämys:

Koordinaatio-tyyppisten sanojen ääntämys

Sellaisten latinalaisperäisten sanojen kuin koordinaatio ääntämys ja kirjoituskin on vaihdellut. Latinassa niiden alussa on etuliite co, ja jos seuraa o, vokaalit ääntyvät erikseen, eivät pitkänä vokaalina. Aiemmin käytettiin suomessa sellaisia asuja kuin ko’ordinaatio (näin mm. M. Airilan kirjassa Vieras­peräiset sanat), 1945), nykyisin taas joskus ko-ordinaatio, joka vastaa sitä, miten vieras­peräisissä sanoissa yleensä käytetään yhdys­merkkiä kahden identtisen vokaalin välissä. Tilanne kuitenkin vakiintui sellaiseksi, ettei o-kirjainten välissä ole mitään merkkiä. Tämä on kyllä todettu epäjohdonmukaiseksi Kieli­kellon 4/2023 artikkelissa Koope­ra­tii­vi­nen ja anti-inflammatorinen.

Ääntämisohjeissa on kuitenkin ollut vaihtelua. NSK:n ohje on ”[ko-o-]”, NSSK:n ”[kōr- t. ko-o-]”, samoin PSK:n, mutta KSK:ssa ei ole mitään ohjetta, mikä on tulkittava niin, että äännetään kirjoitus­asun mukaan, siis pitkällä o:lla, mikä vastaa vallitsevaa tilannetta (ja edellä mainitun artikkelin kuvausta). Tämä koskee sanoja koordinaatio, koordinaatisto, koordinaatta, koordinaatti, koordinaattori, koordinoida, koordinoija, koordinointi.

Sen sijaan kooperaatio ääntyy kaikkien mainittujen lähteiden mukaan yhdys­sana­tyyppisesti [ko-ordinaatio]. Tosin edellä mainittu Kieli­kellon artikkeli sanoo, että niin äännetään ”yleensä”.