Lukusanojen yhdyssanamuodot: kolmevuotias ∼ kolmivuotias

Kielikellon 1 (v. 1968) Tähdenvälejä-osastossa on kuvaus ja ohje lukusanojen yhdys­sana­muodoista (tämä osuus puuttuu kyseisen osaston verkossa olevasta versiosta):

Lukusanoista kolme, neljä, seitsemän, kymmenen käytetään yhdyssanoissa asuja kolmi-, neli-, seitsen-, kymmen-, mutta myös normaalin perus­muodon sisältäviä asuja näkee (kolme­vuotias – seitsemän­kiloinen). Yhdyssana-asua suositellaan

1) milloin alkuosa on yhdistämätön, esim. kolmihaara, kymmenpäinen,

2) milloin alkuosa palautuu tyyppiä nominatiivi + partitiivi olevaan luku­sanaan (kolmetoista, neljäkymmentä, seitsemänsataa), esim. kolmi­toista­jäseninen, neli­kymmen­vuotias, seitsen­sata­päinen, kymmen­tuhat­vuotinen.

Ilman yhdyssana-asuja suositellaan kirjoitettavaksi ja luettavaksi

1) lukusanat, joiden alkuosa sisältää eri luku­yksiköitä (ykkösiä, kymmeniä jne.), esim. kaksi­kymmentä­seitsemän­vuotias,

2) vuosisataa tarkoittavat sanat, esim. kolme­sataa­luku, tuhat­seitsemän­sataa­luku.

Kielikellon 7 (v. 1974) artikkeli Lukusana yhdyssanan määriteosana kuvaa asian hiukan toisin. Se kertoo kielilautakunnan jo vuonna 1954 esittämästä suosituksesta, joka puhuu eri vaihtoehtojen yleisyyksistä. Se esittää varsinaisen suosituksen vain sanoista, joiden alkuosa palautuu tyyppiä nominatiivi + partitiivi olevaan luku­sanaan: ”Pitempiasuiset sanat tyyppiä neljäkymmenvuotias tai seitsemänsataavuotinen eivät ole suositeltavia.” Toisaalta se lisää: ”Murtoluvuissa kuitenkin aina: kolmekahdeksasosatahti”.

Kielikellon 2/1989 artikkeli Kolmivuotias ja nelimetrinen on olennaisesti saman­sisäl­töi­nen kuin Kielikellon 1 esitys. Sekin suosittelee yhdys­sana­muotoa sellaisiin tapauksiin kuin kolmi­vuotias ja kolmi­toista­vuotias.

Käytännössä perusmuotoalkuisuus on yleistynyt, eikä aiempaa suositusta liene enää esitetty kielenhuollon julkaisuissa. KSK:ssa on useita sanoja, joissa yhdyssanan alku on aiemman suosituksen vastaisessa muodossa, ja ne esitetään vain vaihtoehtoina ilman kannanottoa, esimerkiksi kolme­kuukau­ti­nen = kolmi­kuukau­ti­nen. Useissa tapauksissa sellainen muoto (esimerkiksi kolmevuotias) on jopa päähakusanana ja vanhan suosituksen mukainen (esimerkiksi kolmivuotias) vain viittauksena siihen. Kieli­kellon 4/1998 kirjoituksessa Kolmekymppinen on otsikossa vanhan suosituksen vastainen asu, mutta tekstissä kolmikymmenvuotias.