NSK:n mukaan kiva on toisaalta kansankielisen sana, jolla on erilaisia positiivisia merkitysvivahduksia (kiivas, vinha, ankara, kivakka; kova, luja, tiukka), toisaalta arkikielen ja koululaiskielen sanan, joka tarkoittaa hauskaa, mukavaa, kiintoisaa, kelpoa, oivaa. Näitä merkityksiä on selostettu Kielikellon 1/1990 artikkelissa Kiva on kiva sana.
PSK:sta puuttuu kokonaan kansankielinen merkitys, ja toinen merkitys on ilmoitettu yksinkertaisesti arkiseksi. KSK:sta arkisuusmerkintä on poistettu, joskin siihen on tullut uutena sellainen käyttö kuin Kivat sulle!, joka selitetään arkikseksi ja jossa kiva luokitellaan substantiiviksi.
Kuitenkin Kielikellon 4/2018 artikkeli Tarkempi juttu – vai tarkampi? Vertailun valintoja ottaa kantaa (vertailumuotoja käsitellessään): ”itse kiva ei tosin ole neutraalin asiatyylinen”.
Vertailumuodoista kuten kivampi ∼ kivempi ks. kohtaa Vertailumuodot: saidampi ∼ saidempi, tanakoin ∼ tanakin. Lisäksi KSK:ssakin on sana kivasti merkitty arkityyliseksi, vaikka se selvästi perustuu adjektiiviseen merkitykseen.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.