Vertailumuodot: kivampi ∼ kivempi, tanakoin ∼ tanakin

Vertailu­muotojen muodostamiselle a- tai ä-loppuisista sanoista on vanhastaan ollut seuraavat säännöt:

• kaksitavuisen sanan loppu-a tai -ä muuttuu e:ksi komparatiivin tunnuksen mpi edellä, esimerkiksi hauska – hauskempi; mutta pitemmissä se säilyy: matala – matalampi
• loppu-a tai -ä häviää superlatiivin tunnuksen in edeltä, esimerkiksi hauska – hauskin, matala – matalin.

Yhdyssanoissa ratkaisee loppuosan tavuluku. Esimerkiksi sanan aikaansaava komparatiivi on aikaansaavempi, koska loppuosa saava on kaksitavuinen.

Suomen kielen lautakunta päätti vuosina 1999 ja 2000 väljentää adjektiivien vertailu­muotojen muodostuksen sääntöjä. Päätöstä kuvailevat Kieli­kellon 1/2002 artikkeli Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja verkko­sivu Adjektiivien kompa­raa­tio sekä osittain eri tavalla KKOO (s. 344). Päätöksen sisältö on seuraava:

• sanan kiva vertailumuotoina sallitaan kivampi ja kivoin aiempien (säännöllisesti muodostettujen) muotojen kivempi ja kivin ohella; tämä kanta oli otettu jo PSK:ssa
• sanan saita vertailumuotoina sallitaan vastaavasti saidampi ja saidoin aiempien muotojen saidempi ja saidin ohella; muodosta saidampi ks. huomautusta jäljempänä
• samalla tavoin voidaan käsitellä ”eräitä muita” adjektiiveja, mutta näitä ei yksilöidä; Kotuksen sivu lautakunnan toiminnasta vuosina 2000–2009 kertoo, että kokouk­ses­sa käsiteltiin myös sanoja höppänä ja liila; KSK:ssa on höppänin ∼ höppänöin ja liilempi ∼ liilampi, liilin ∼ liiloin
• -kka- ja kkä-loppuisten useampi­tavuisten adjektiivien superlatiiviksi hyväksytään aiemmin ainoan in-loppuisen muodon ohella myös oin-loppuinen; esimerkiksi sanan tanakka super­la­tii­vi on siis tanakoin ∼ tanakin; lisäesimerkkejä: kuivakka – kuivakoin ∼ kuivakin, solakka – solakoin ∼ solakin, lupsakka – lupsakoin ∼ lupsakin, pönäkkä – pönäköin ∼ pönäkin.

Lautakunta käsitteli asiaa PSK:n toimituksen aloitteesta, ja kannanotto on muotoiltu niin, että ”tulevissa CD-Perussanakirjan versioissa voidaan antaa sanojen komparaatio­muodoil­le nykyistä useampia rinnakkaismuotoja”. CD-perussanakirjasta ei kuitenkaan tehty uusia versioita. (CD-perussanakirjassa ei ole tietoja vertailumuodoista, joten ilmaus ”nykyistä useampia” jää epäselväksi. Aiemmin adjektiivien vertailumuotojen muodostusta käsiteltiin vain kieliopeissa, ei sanakirjoissa.)

PSK:n seuraajassa KSK:ssa on vain vertailumuodot saita, saidempi, saidin ∼ saidoin, eli komparatiivista puuttuu vaihtoehto saidampi (joka puuttuu myös KKOO:sta). Sanan tanakka superlatiiviksi ilmoitetaan ”tanakin, (tanakoin)”. Vastaavasti sanan kuivakka superlatiivi on siinä ”kuivakin, (kuivakoin)” ja sanan solakka superlatiivi ”solakin, (solakoin)”. Kirjan ohjeissa ei määritellä, mitä sulkeet tässä yhteydessä tarkoittavat. Sen sijaan taivutustiedoissa ”sulkeet osoittavat kyseisen muodon muita harvinaisemmaksi”.

ISK:n kohta Komparatiivin ja superlatiivin muodostus mainitsee eräitä muita poikkeuksellisia tapauksia. Kirja on luonteeltaan kuvaileva, ei normatiivinen, mutta sen mainitsemista tapauksista seuraavat vaihtelut ovat KSK:ssa:

• metka: metkempi ∼ metkampi, metkoin ∼ metkin,
• risa: risempi ∼ risampi, risoin ∼ risin
• piukka: piukoin ∼ piukin (mutta ei niukka eikä tiukka)

Vielä PSK:ssa kiva on merkitty arkiseksi, joten oli jossain määrin epäloogista ottaa normatiivinen kanta sen komparaatioon.