Vertailumuodot: kivampi ∼ kivempi, tanakoin ∼ tanakin

Vertailu­muotojen muodostamiselle a- tai ä-loppuisista sanoista on vanhastaan ollut seuraavat säännöt:

• kaksitavuisen sanan loppu-a tai ‑ä muuttuu e:ksi komparatiivin tunnuksen mpi edellä, esimerkiksi hauska – hauskempi, mutta pitemmissä se säilyy: matala – matalampi
• loppu-a tai ‑ä häviää superlatiivin tunnuksen in edeltä, esimerkiksi hauska – hauskin, matala – matalin.

Yhdyssanoissa ratkaisee loppuosan tavuluku. Esimerkiksi sanan aikaansaava komparatiivi on aikaansaavempi, koska loppuosa saava on kaksitavuinen.

Kielikellon 4/1988 artikkeli Vertailun vaikeuksia esittää: ”Arkikielisen kiva-sanan komparatiivi voi kuitenkin olla joko kivempi tai kivampi” ja myöhemmin ”arkikielinen adjektiivi kiva josta käytetään superlatiivi­muotoa kivoin (joskus myös kivin)”. Tämä voidaan kuitenkin tulkita väitös­kirjassa tehtyjen havaintojen kuvaukseksi pikemminkin kuin normi­kannan­otoksi. Vielä Kieli­kellon 2/1990 kirjoitus Kiva-sanan vertailuasteet tuntuu lähinnä kuvailevan sanan komparaatiota, ottamatta kantaa normatiivisesti. Kuitenkin PSK:n I osassa v. 1990 esitettiin kiva-sanalle kahtalainen taivutus, siis vaihto­ehtoina myös kivampi ja kivoin. Perusteluja ei liene julkisesti esitetty.

Suomen kielen lautakunta päätti vuosina 1999 ja 2000 laajemminkin väljentää adjektiivien vertailu­muotojen muodostuksen sääntöjä. Päätöstä kuvailevat Kieli­kellon 1/2002 artikkeli Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja verkko­sivu Adjektiivien kompa­raa­tio sekä osittain eri tavalla KKOO (s. 344). Päätöksen sisältö on seuraava:

• Sanan kiva vertailumuotoina sallitaan kivampi ja kivoin aiempien (säännöllisesti muo­dos­tet­tu­jen) muotojen kivempi ja kivin ohella. Tämä kanta oli siis otettu jo PSK:ssa.
• Sanan saita vertailumuotoina sallitaan vastaavasti saidampi ja saidoin aiempien muotojen saidempi ja saidin ohella. (Muotoa saidampi ei kuitenkaan otettu KSK:aan.)
• Samalla tavoin voidaan käsitellä ”eräitä muita” adjektiiveja, mutta näitä ei yksilöidä. Kotuksen sivu lautakunnan toiminnasta vuosina 2000–2009 kertoo, että kokouk­ses­sa käsiteltiin myös sanoja höppänä ja liila. (KSK:ssa on höppänin ∼ höppänöin ja liilempi ∼ liilampi, liilin ∼ liiloin.) KSK:ssa on myös vinha-sanalle vaihtelu vinhempi ∼ vinhampi, vinhin ∼ vinhoin.)
• Kolmi‑ ja useampi­tavuisten ‑kka- ja kkä-loppuisten adjektiivien superlatiiviksi hyväk­sy­tään aiemmin ainoan in-loppuisen muodon ohella myös oin-loppuinen. Esimerkiksi sanan tanakka super­la­tii­vi on siis tanakoin ∼ tanakin. Lisä­esi­merk­ke­jä: kuivakka – kuivakoin ∼ kuivakin, solakka – solakoin ∼ solakin, lupsakka – lupsakoin ∼ lupsakin, pönäkkä – pönäköin ∼ pönäkin.

Lautakunta käsitteli asiaa PSK:n toimituksen aloitteesta, ja kannanotossa sanotaan, että ”tulevissa CD-Perussanakirjan versioissa voidaan antaa sanojen komparaatio­muodoil­le nykyistä useampia rinnakkaismuotoja”. CD-perus­sana­kirjas­ta ei kuitenkaan tehty uusia versioita. (CD-perussanakirjassa ei ole tietoja vertailumuodoista, joten ilmaus ”nykyistä useampia” jää epäselväksi. Aiemmin adjektiivien vertailumuotojen muodostusta käsiteltiin vain kieliopeissa, ei sanakirjoissa.)

PSK:n seuraajassa KSK:ssa on saita-sanalle vain vertailumuodot saidempi ja saidin ∼ saidoin, eli komparatiivista puuttuu vaihtoehto saidampi (joka puuttuu myös KKOO:sta).

Sanan tanakka superlatiiviksi ilmoitetaan KSK:ssa ”tanakin, (tanakoin)”. Vastaava koskee sanoja hailakka, kuivakka, lupsakka, pönäkkä, solakka. Kirjan ohjeissa ei määritellä, mitä sulkeet tässä yhteydessä tarkoittavat. Sen sijaan taivutus­tiedois­sa ”sulkeet osoittavat kyseisen muodon muita harvinaisemmaksi”. Voitaneen kuitenkin sanoa, että tämän sana­tyypin osalta lauta­kunnan kannan­ottoa on tulkittu niin, että ‑in-loppuiset superlatiivit ensi­sijaisia, ‑oin-loppuiset vain sallittuja.

ISK:n kohta Komparatiivin ja superlatiivin muodostus mainitsee eräitä muita poik­keuk­sel­li­sia tapauksia. Kirja on luonteeltaan kuvaileva, ei normatiivinen, mutta sen mai­nit­se­mis­ta tapauksista seuraavat vaihtelut ovat KSK:ssa:

• metka: metkempi ∼ metkampi, metkoin ∼ metkin,
• risa: risempi ∼ risampi, risoin ∼ risin
• piukka: piukoin ∼ piukin (mutta ei niukka eikä tiukka).

ISK:n esittää myös mm. vaihtelut myyvempi ∼ myyvämpi (ei kantaa KSK:ssa, koska myyvä ei ole haku­sanana) ja aikaansaavampi ∼ aikaansaavempi (KSK:ssa vain jälkimmäinen).

Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 13.4.2026.

Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.