Harvinainen muutossuunta on ollut siinä, että PSK:ssa ja KSK:ssa sana kiiski on vain e-vartaloisena (genetiivi kiisken), kun vielä NSK:ssa mainitaan myös i-vartaloinen taivutus (genetiivi kiiskin), tosin sulkeissa (mutta esimerkeissä on sen mukainen Kiven teksti ”Kas tuota kiiskiä”). Lönnrotin sanakirja mainitsi molemmat rinnakkaisina. Murteissa i-vartaloinen taivutus on paljon tavallisempi. Aihetta on kuvattu Kielikellon 3/2007 artikkelissa Närhen vai närhin?
Sukunimen Kiiski taivutuksessa sallitaan edelleen molemmat tavat.
Samanlaisia tapauksia ovat närhi, tilhi ja hauki, joka tosin jo NSK:n mukaan on yleiskielessä e-vartaloinen ja vain murteissa ja kansanrunoudessa i-vartaloinen.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 13.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.