NSK kuvaa sanan keretä hylättäväksi ja esittää, että sen sijasta olisi käytettävä sanaa kerjetä tai keritä, joista jälkimmäinen kuvataan tavallisemmaksi. PSK:ssa ja KSK:ssa keretä-sanasta esitetään vain ”tavallisemmin: (1) keritä”.
Sanoja keretä ja kerjetä voi pitää saman verbin eri murreasuina, ja eroa on vain niissä muodoissa, joissa on rk-yhdistelmän heikko aste (r tai rj). Muutos siis merkitsee, että molemmat muodot on hyväksytty yleiskieleen. NSK:n kanta lienee perustunut siihen, että kirjakieltä 1800-luvulla vakiinnutettaessa tehtyjen kompromissien mukaan tällaisissa verbeissä on astevaihtelu rk : rj, esimerkiksi särkeä : särjen.
Jopa sanaa keritä on pidetty vältettävänä asiatyylissä. E. A. Saarimaan ”Kielenopas” esittää (6. painoksessa s. 309), että ”’keritä’ on tyyliarvoltaan arkipäiväisempi kuin ’ehtiä’”.