Sanalla käytäntö on vanhastaan ollut useita merkityksiä, yhtenä niistä (NSK:n mukaan) ’(vakiintunut) käyttö- t. menettelytapa’. NSK:aan otettiin toimitustyön loppuvaiheessa eli Täydennyksiä-liitteeseen sana käytänne tähän merkitykseen. Vaikka sitä käytettiin sitten jonkin verran, siitä ei juurikaan kerrottu sanakirjan ulkopuolella.
Vasta Kielikellon 2/1992 artikkelissa Käytäntö koostuu käytänteistä se nostettiin esille. Artikkelissa otetaan se kanta, että sanaa käytäntö ei pitäisi lainkaan käyttää monikossa eikä ylipäänsä tarkoittamaan menettelytapaa, vaan vain yksikössä merkityksessä ’käytössä olevien menettelytapojen kokonaisuus’. PSK:ssa ja KSK:ssa sanat on selitetty tämän mukaisesti.
Käytänne on vähitellen yleistynyt, mutta esimerkiksi hyvät käytännöt on edelleen tavallisempi kuin hyvät käytänteet.
Samantapainen suhde on sanojen harrastus ja harraste välillä. Niistäkin e-loppuinen on uudistusmuodoste, mutta siitä PSK ja KSK sanovat vain, että se tarkoittaa samaa kuin harrastus merkityksessään (’harrastamisen kohde’). Uudismuodoste on myös harjoite, mutta se on periaatteessa määritelty omaan tehtäväänsä ’määrämuotoinen harjoituksen osa’. Kuten KSK:n esimerkki osoittaa, sekin saattaa pyrkiä tilanteisiin, joissa olisi aiemmin käytetty vanhempaa sanaa: ”Punnerrus, leuanveto ym. voimaa lisäävät harjoitteet.”