Niin sanottua kaksoispassiivia kuten ollaan oltu on pidetty virheellisenä; on neuvottu kirjoittamaan on oltu. KKOO:n kuvaus kaksoispassiivista (s. 191–194) esittää, että sen mukaan kaksoispassiivia esiintyy kirjoitetussa kielessä etenkin kielteisissä muodoissa kuten ei oltu päätetty ja ei oltaisi päätetty. KKOO sanoo, että ”kaksoispassiivi ei ole yleiskielen suosituksen mukainen muoto”, mutta lieventää vanhaa ohjetta, varauksellisesti ja tulkinnanvaraisesti:
Vanha suositus kaksoispassiivin (ollaan tehty, ei olla tehty, ei oltu tehty jne.) välttämisestä yleiskielessä siis pätee edelleen. Kuitenkin kielteisissä menneen ajan liittomuodoissa kaksoispassiiviin voi joskus suhtautua maltillisemmin. Suositukseen voi siis lisätä aiemminkin eräissä oppaissa esitetyn lievennyksen: käytetään ”mieluummin” yksinkertaista passiivia kuin kaksoispassiivia, mutta kaksoispassiiviakaan ei tulisi pitää aivan sopimattomana silloin, kun se on ilmauksen selvyyden kannalta eduksi.
Selvyysedulla viitataan Osmo Ikolan Nykysuomen oppaassa (2001) esitettyyn ajatukseen, jonka mukaan kaksoispassiivi on sopivaa ”joissa lauseen passiivimuotoisuus ei [muutoin] heti kävisi ilmi”, mainiten esimerkin Ei oltu pitkään aikaan siitä asiasta kuultu mitään. Vanhan säännön mukaan olisi kirjoitettava Ei ollut pitkään aikaan siitä asiasta kuultu mitään.
Auli Hakulisen vuonna 2002 kielilautakunnan seminaarissa pitämä esitelmä Ovatko puhuttu ja kirjoitettu kieli erkaantuneet toisistaan? kuvaa kaksoispassiivin käytön kirjoitetussa kielessä esimerkkinä muutoksista, ”joiden vastustaminen osoittautuu ajan mittaan mahdottomaksi”, ja kuvaa asian seuraavasti:
– ei oltu koskaan katsottu eli ns. kaksoispassiivi tai passiivikongruenssi, jossa passiivin tunnus esiintyy kahteen kertaan verbin liittomuodossa. Vuonna 1997 kielilautakunta sanoi ilmiöstä seuraavaa: ”varsinkin passiivin kielteisen pluskvamperfektin muodot tuntuvat melko luontevilta yleiskielessäkin”. Ilmaus esiintyy melko taajaan erilaisissa lehtiteksteissä, ja taipumus sen käyttämiseen on helppo ymmärtää muiden kongruenssitapausten perusteella.
Kuitenkin KOP:n sivulla kaksoispassiivista on varsin erisävyinen kuvaus, jossa korostetaan, ettei kaksoispassiivi ole yleiskielen mukainen.
”Kaksoispassiivissa” ei todellisuudessa ole kyse kaksinkertaisuudesta, ja passiivisuuskin on vain partisiipissa (kuten oltu), jonka muodosta ei ole kiistaa eikä epäselvyyttä. Sellainen ilmaus kuin ollaan oltu ∼ on oltu on luonteeltaan 4. persoonan perfektimuoto, joka kuuluu samaan sarjaan kuin olen ollut, olet ollut, on ollut jne. Kysymys on siitä, käytetäänkö tällöin apuverbista olla 3. vai 4. persoonan muotoa.
ISK kertoo (§ 1293): ”Kieliopeissa on 1800-luvun alkupuolelta lähtien mainittu kaksoispassiivitapauksia, mutta ei ole otettu niihin normatiivista kantaa. Kielioppaat sen sijaan ovat Saarimaasta (1930) [E. A. Saarimaa: Huonoa ja hyvää suomea: Oikeakielisyysohjeita] alkaen pitäneet ilmiötä redundanttina ja niin ollen tarpeettomana.” Tarkemmin historiaa kuvataan KOP:n sivun Passiivi: kaksoispassiivi "ei oltu tehty" lopussa.