KSK ei laajahkossa artikkelissa juuri-adverbista käsittele liitteiden ‑kin ja ‑kaan liittämistä siihen. Yleisesti näitä liitepartikkeleita voidaan käyttää melkoisen vapaasti. Kuitenkin PSK ottaa kantaa: ”En juurikaan [paremmin: juuri] tunne häntä. Luultavasti juurikaan-sanaa on ruvettu käyttämään kielteisissä yhteyksissä korostamaan kieltoa, sillä juuri-adverbi on itsessään yleensä painokkaan myönteinen. Sanaa siis kuitenkin ruvettiin pitämään vältettävänä. Kielikellon 2/2011 kirjoituksessa Juurikin niin sanotaan, että juurikaan ei kuulu yleiskieleen. Se lisää:
Ei juurikaan -ilmaukseen ovat kielenhuoltajat kiinnittäneet huomiota jo kymmenien vuosien ajan. Esimerkiksi Terho Itkonen on huomauttanut asiasta Kielioppaansa 1. painoksessa 1982, ja se mainitaan myös muun muassa Suomen kielen perussanakirjassa ja Kielitoimiston sanakirjassa. Ilmauksen oikeakielisyydestä on keskusteltu Virittäjänkin palstoilla (Leino 1989: 567; Anhava 1990: 122).
Mainittu Pentti Leinon kirjoitus Kirjakieli – puutarha vai kansallispuisto? käsittelee juurikaan-sanaa vain yhtenä esimerkkinä ilmauksista, joita kielenhuollossa on pyritty korjaamaan, vaikka merkitys ei muutu ja vaikka ne todetaan murteissa esiintyviksi. Siihen vastaava Jaakko Anhavan kirjoitus sanoo aiheesta vain lyhyesti: ”juurikaan-sanan hiljakkoin saamaa huomiota en ymmärrä ollenkaan”.
KKOO kuitenkin esittää (s. 328), että ”nykykäsityksen mukaan juurikaan on neutraali kivettymä” ja että -kaan-liite vahvistaa kieltoa. Täten KKOO:n mukaan ei juurikaan ei tarkoita aivan samaa kuin ei juuri. KSK:ssa on sanan juuri kuvauksessa esimerkki En juurikaan tunne häntä, sama kuin PSK:ssa, mutta ilman kannanottoa.
Kielikellon 1/2013 artikkelin Kokoaan suuremmat -kin ja -kaan mukaan liite -kaan sanassa juurikaan vahvistaa kieltoa. Toisaalta sekin esittää: ”Nykykäsityksen mukaan juurikaan onkin neutraali kivettymä, jota ei niinkään mielletä osien juuri ja -kaan liitokseksi vaan kiteytyneeksi kokonaisuudeksi.”
Muotoa juurikin ei vielä ole samalla tavoin hyväksytty. KSK mainitsee sen (sanan juuri kuvauksessa) arkikielisenä. KKOO esittää, että -kin-liitteellisiin sanoihin kuten juurikin, aivankin, sangenkin, melkokin, siiskin ”sisältyy kuitenkin tunnepitoisuutta ja leikillisyyttä”, mutta ”osa tällaisista ilmauksista neutraalistunee tyyliltään käytössä ajan myötä”. Itse asiassa juurikin esiintyy myös Kotuksen sivuilla, esimerkiksi sivulla Kymmenen vuotta kymmentä kysymystä kielestä (15.10.2024).
Edellä mainittu Kielikellon 2/2011 artikkeli esittää: ”Ei juurikaan ‑ilmaus näyttää kuitenkin vakiintuneen kieleen jo siinä määrin, että sen myöntömuotoiseksi pariksi on kehittynyt kin-liitteinen juurikin”. Yhtä hyvin juurikin on kuitenkin voinut tulla käyttöön itsenäisesti niin, että juuri-adverbia vahvistetaan liitteellä. KSK:n kuvaus ‑kin-liitteestä kertoo: ”Käyttö runsasta ja väljää, vain eräisiin part:eihin (jo, useimmat konj:t, interj:t), interr.‑ ja rel.‑pron:eihin (– –) sekä kieltoverbiin (ei) sitä ei liitetä.”
Seuraavassa kohdassa kuvattava myöskin on hyvin samantapainen kuin juurikin: liite -kin vain vahvistaa tai korostaa merkitystä. Kielenhuollon kannanotot näihin sanoihin ovat kuitenkin toistaiseksi vastakkaissuuntaiset.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.