Joku vai jokin?

Pronominien joku ja jokin työnjakoa on viime vuosikymmeninä opetettu yleensä seuraavasti:

• Ihmiseen viitattaessa käytetään sanaa joku, johonkin muuhun viitattaessa sanaa jokin.
• Kuitenkin on sallittua käyttää joku-sanaa myös pienehkön määrän epämääräisyyttä ilmaisemassa, esimerkiksi Sain jonkun ∼ jonkin kalan.
• Lisäksi joku-sanan nelitavuiset taivutusmuodot voidaan korvata (ja yleensä kor­va­taan) jokin-sanan muodoilla, kun kyseessä on toisen sanan määrite, esimerkiksi joilla­kuilla oppilailla ∼ joillakin oppilailla.

Sanojen joku ja jokin tällainen erottelu on tietoisesti luotu kirja­kieleen, eikä se ole kovin vanhaa perua. Sitä ei esitetä esimerkiksi E. N. Setälän vanhimmassa kieli­oppi­kirjassa Suomen kielen lause-oppi: Oppikirjan koe (1880). Sen mukaan (s. 30) sanaa joku käytetään ”henkilöistä ja asioista”, ja siinä on muun muassa esimerkki ”jonakuna päivänä”.

Ohjeissa on kuitenkin ollut vaihtelua, ja KKOO:n mukaan (s. 266) opetuksessa oli omak­sut­tu tiukempi linja kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kieli­valio­kunnan työ­jaos­ton (suomen kielen lautakunnan edeltäjän) vuonna 1946 antamassa suosituksessa.

Suomen kielen lautakunta hyväksyi vuonna 2012 uuden ohjeen, joka sallii enemmän vaihtelua ja joka KKOO:n mukaan ”on pitkälti sama kuin vuoden 1946 kielivaliokunnan suositus”. Suositusta on kuvattu Kielikellon 2/2012 artikkelissa Joku ja jokin ja KKOO:ssa s. 266–270. Suositus poikkeaa edellä kuvatusta aiemmasta normistosta seuraavasti:

• Itsenäiset pronominit:
  • Ihmiseen viittaavana pronominina voi olla myös jokin kaikissa muissa sijoissa kuin nominatiivissa, partitiivissa ja yksikön genetiivissä. Tämä poikkeaa van­hem­mas­ta, tavulukuun perus­tu­vas­ta säännöstä siten, että muotojen jota­kuta ja joitakuita (esim. Etsin jotakuta) sijasta ei saa käyttää sanoja jotakin ja joitakin.
• Rakenteen osana (esim. määritteenä) olevat pronominit:
  • Ihmiseen viittaavana pronominina voi olla myös jokin kaikissa muissa sijoissa kuin nominatiivissa ja yksikön genetiivissä. Esimerkkejä: jotakuta ∼ jotakin ystävääsi
  • Muuhun kuin ihmiseen viittaavana pronominina voi olla myös joku, jos sija­muoto on nominatiivi tai yksikön genetiivi. Esi­merk­ke­jä: jokin ∼ joku asia, jotkin ∼ jotkut asiat, jonkin ∼ jonkun asian.

Näin ollen sallitaan pääosin yleis­puhe­kielen mukainen käytäntö. Siinä joku ja jokin ovat sulautuneet yhdeksi pronominiksi. Sen muutamat muodot perustuvat joku-sanaan, nimit­täin nominatiivi (joku, jotkut) ja yksikön genetiivi (jonkun), muut muodot jokin-sanaan.

Normi vaatii kuitenkin edelleen

• muotojen jokin, jotkin ja jonkin käyttöä, kun kyseessä on muuhun kuin ih­mi­seen viittaava itsenäinen pronomini, esim. Jokin on muuttunut täällä
• partitiivimuotojen jotakuta ja joitakuita käyttöä, kun kyseessä on ihmiseen viittaava itsenäinen pronomini, esim. Etsin jotakuta, joka voisi lukea jutun.

Lisäksi vanhaa sääntöä suositellaan tilanteisiin, joissa yksikäsitteisyys vaatii vanhaa erottelua:

Pronominin valintaan vaikuttaa ilmauksen yksiselitteisyys: jos tekstiyhteydestä ei käy selvästi ilmi, viittaako pronomini joku tai jokin ihmiseen vai muuhun kuin ih­mi­seen, on paras soveltaa pääsääntöä (joku = ihminen, jokin = muu kuin ihminen). Esi­mer­kik­si

Äänestä jotain kilpailijoista voittajaksi [esim. koiraa]. | Äänestä jotakuta kil­pai­li­jois­ta voittajaksi [esim. laulajaa]. | Äänestä jotakuta ∼ jotain näistä Idols-kilpailijoista voittajaksi. | Hän ei halunnut ampua mitään elävää olentoa paitsi puolustaakseen jotakuta muuta [kyse ihmisestä, vrt. jotain muuta].