Joku vai jokin?

Pronominien joku ja jokin työnjakoa on viime vuosikymmeninä opetettu yleensä seuraavasti:

• Ihmiseen viitattaessa käytetään sanaa joku, johonkin muuhun viitattaessa sanaa jokin.
• Kuitenkin on sallittua käyttää joku-sanaa myös pienehkön määrän epämääräisyyttä ilmaisemassa, esimerkiksi Sain jonkun ∼ jonkin kalan.
• Lisäksi joku-sanan nelitavuiset taivutusmuodot voidaan korvata (ja yleensä kor­va­taan) jokin-sanan muodoilla, kun kyseessä on toisen sanan määrite, esimerkiksi joilla­kuilla oppilailla ∼ joillakin oppilailla.

Sanojen joku ja jokin tällainen erottelu on tietoisesti luotu kirja­kieleen, eikä se ole kovin vanhaa perua. Sitä ei esitetä esimerkiksi E. N. Setälän vanhimmassa kieli­oppi­kirjassa Suomen kielen lause-oppi: Oppikirjan koe (1880). Sen mukaan (s. 30) sanaa joku käytetään ”henkilöistä ja asioista”, ja siinä on muun muassa esimerkki ”jonakuna päivänä”.

Ohjeissa on kuitenkin ollut vaihtelua, ja KKOO:n mukaan (s. 266) opetuksessa oli omak­sut­tu tiukempi linja kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kieli­valio­kunnan työ­jaos­ton (suomen kielen lautakunnan edeltäjän) vuonna 1946 antamassa suosituksessa. Kuitenkin Kielikellon 4/1971 artikkeli joku – jokin esittää hyvin tiukan erottelun; se kyllä mainitsee, että on yleistä korvata joku-sanan neli­tavuisia muotoja jokin-sanan vastaavilla, mutta suosittaa välttämään sitä: ”esim. Tuvassa istui joitakin jätkiä (tässäkin mieluummin: joitakuita)”.

Suomen kielen lautakunta hyväksyi vuonna 2012 uuden ohjeen, joka sallii enemmän vaihtelua ja joka KKOO:n mukaan ”on pitkälti sama kuin vuoden 1946 kielivaliokunnan suositus”. Suositusta on kuvattu Kielikellon 2/2012 artikkelissa Joku ja jokin, KKOO:ssa s. 266–270 ja KOP:n sivulla Pronominit: joku ja jokin (käytön yleispiirteet). Suositus poikkeaa edellä kuvatusta aiemmasta normistosta seuraavasti:

• Itsenäiset pronominit:
  • Ihmiseen viittaavana pronominina voi olla myös jokin kaikissa muissa sijoissa kuin nominatiivissa, partitiivissa ja yksikön genetiivissä. Tämä poikkeaa van­hem­mas­ta, tavulukuun perus­tu­vas­ta säännöstä siten, että muotojen jota­kuta ja joitakuita (esim. Etsin jotakuta) sijasta ei saa käyttää sanoja jotakin ja joitakin.
• Rakenteen osana (esim. määritteenä) olevat pronominit:
  • Ihmiseen viittaavana pronominina voi olla myös jokin kaikissa muissa sijoissa kuin nominatiivissa ja yksikön genetiivissä. Esimerkkejä: jotakuta ∼ jotakin ystävääsi
  • Muuhun kuin ihmiseen viittaavana pronominina voi olla myös joku, jos sija­muoto on nominatiivi tai yksikön genetiivi. Esi­merk­ke­jä: jokin ∼ joku asia, jotkin ∼ jotkut asiat, jonkin ∼ jonkun asian.

Näin ollen sallitaan pääosin yleis­puhe­kielen mukainen käytäntö. Siinä joku ja jokin ovat sulautuneet yhdeksi pronominiksi. Sen muutamat muodot perustuvat joku-sanaan, nimit­täin nominatiivi (joku, jotkut) ja yksikön genetiivi (jonkun), muut muodot jokin-sanaan.

Normi vaatii kuitenkin edelleen

• muotojen jokin, jotkin ja jonkin käyttöä, kun kyseessä on muuhun kuin ih­mi­seen viittaava itsenäinen pronomini, esim. Jokin on muuttunut täällä
• partitiivimuotojen jotakuta ja joitakuita käyttöä, kun kyseessä on ihmiseen viittaava itsenäinen pronomini, esim. Etsin jotakuta, joka voisi lukea jutun.

Lisäksi vanhaa sääntöä suositellaan tilanteisiin, joissa yksikäsitteisyys vaatii vanhaa erottelua. Edellä mainittu Kieli­kellon artikkeli esittää asian näin:

Pronominin valintaan vaikuttaa ilmauksen yksiselitteisyys: jos tekstiyhteydestä ei käy selvästi ilmi, viittaako pronomini joku tai jokin ihmiseen vai muuhun kuin ih­mi­seen, on paras soveltaa pääsääntöä (joku = ihminen, jokin = muu kuin ihminen). Esi­mer­kik­si

Äänestä jotain kilpailijoista voittajaksi [esim. koiraa]. | Äänestä jotakuta kil­pai­li­jois­ta voittajaksi [esim. laulajaa]. | Äänestä jotakuta ∼ jotain näistä Idols-kilpailijoista voittajaksi. | Hän ei halunnut ampua mitään elävää olentoa paitsi puolustaakseen jotakuta muuta [kyse ihmisestä, vrt. jotain muuta].