Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus jauhe-sanasta osoittaa, että sana on alkujaan tarkoittanut samaa kuin jauho, ja sitäkin on käytetty lähinnä monikossa (jauheet).
NSK:n kuvauksesta näkyy, että nämä sanat on pyritty eriyttämään eri tehtäviin:
jauho¹ s. 1. tav. mon. jauhetusta viljasta t. vastaavasta; vrt. ryyni, suurimo | – – 2. muusta jauhetusta t. hienorakeisesta aineesta: jauhe (joka sana valtaa yhä alaa täsmällisessä kielessä). | Lasi hieroutuu j:ksi. — Yhd. kahvi-, kala-, lasi-, liitu-, sokerij.; sahaj.
Viljaa vastaavan käsitettä kuvaa se, että NSK mainitsee yhdyssanaesimerkeissä myös herne-, kookos-, peruna-, pettu- ja tärkkelysjauhon. Yhteistä on, että kyseessä on kasvikunnan tuotteesta jauhamalla tehty valmiste, jota käytetään ihmisten tai eläinten ravinnoksi.
PSK ja KSK.kuvaavat jauho-sanan samantapaisesti kuin NSK, joskin suppeammin. Normikannanotto 2. kohdassa on eri tavalla muotoiltu ja epämääräisempi:
2. muista jauhomaisista aineista us. paremmin: jauhe. Lasi-, liitujauho. Sahajauho. Savi murenee hienoksi jauhoksi.
Tästä ei voi päätellä, mitä kaikkia sanoja kannanotto koskee. Koska liitujauhe on omana hakusananaan, se lienee tarkoitettu suositeltavammaksi kuin liitujauho. Toisaalta sanakirjoissa on sahajauho, mutta ei sanaa sahajauhe. Hakusanoina esiintyvät myös kahvijauho, kalajauho, lihajauho, luujauho, rehujauho, sahajauho, joista vain kahvijauho on saanut rinnalleen sanan kahvijauhe.
Terho Itkosen ja Sari Maamiehen ”Uusi kieliopas” (3. painos v. 2007) esittää (hakemistossa) jauho-sanasta lyhyen kuvauksen, joka on samantapainen kuin sanakirjoissa, mutta ottaa 2. kohdassa kantaa seuraavasti:
2. muusta jauhomaisesta aineesta: liitu oli murennut jauhoksi; sahajauhot; jauhomaisista valmisteista par. jauhe.
Tämä tarkoittanee, että luonnossa muodostunutta tai ihmisen toiminnan sivutuotteena syntynyttä jauhomaista ainetta voi sanoa jauhoksi, kun taas ihmisen johonkin tarkoitukseen valmistamaa jauhomaista ainetta olisi sanottava jauheeksi.