Ilmaus ja/tai on levinnyt joistakin ammattikielen muodoista laajemmallekin, ja kielenhuolto on suhtautunut siihen ensin varauksellisesti, nykyisin ilmeisesti varauksettoman sallivasti.
Merkkiaiheisen Kielikellon 3/1993 ohjeissa vinoviivan käytöstä sanotaan:
Vinoviivaa ei pitäisi käyttää vaihtoehtoisuuden merkkinä muuten kuin lomakkeissa tai niihin verrattavissa. Tavallisessa juoksevassa tekstissä ei pitäisi käyttää sellaisia ilmauksia kuin ja/tai (olisi kaiketi luettava: ”ja tai tai”). ”A ja/tai B” voidaan korvata ilmauksella ”A tai B tai molemmat”.
Tässäkin siis jo on se ajatus, että pelkkä tai ei ehkä riittäisi. Toisella linjalla on Kielenhuollon käsikirjan vuoden 2003 painos, joka esittää vinoviivan kuvauksessa seuraavan:
Esimerkiksi tavallisessa virkkeessä voi aivan mainiosti uutis-/viihdeaineiston sijasta käyttää ilmausta uutis- ja viihdeaineisto. Myös ilmauksen ja/tai sijasta käy yleensä tai, sillä tai ei sulje kumpaankaan vaihtoehtoa pois.Jos viranhaltijalla on ikä-/palvelusvuosilisiä – –.
Jos viranhaltijalla on ikä- tai palvelusvuosilisiä – –.
Tosin se lisää: ”Selvyyden vuoksi voi joskus kuitenkin käyttää lisäystä tai molemmat.”
Toisessa merkkiaiheisessa Kielikellossa 3/1998 on pitkähkö vinoviivan kuvaus, joka ottaa kantaa ilmaukseen ja/tai väljemmin, jopa antaen ymmärtää, että se olisi erityisen täsmällinen ja joskus jopa välttämätön (huomaa sana useimmiten):
Erityiseen tarkkuuteen pyrkivistä teksteistä on lähtöisin konjunktio ja/tai – –. Tällainen merkintätapa sopii erikoisalan teksteihin, mutta ei esimerkiksi sanomalehtiin tai muuhun tavalliseen asiaproosaan. Konjunktio ja/tai on tavallisessa tekstissä kankeahko, ja sen lukeminen on vaikeaa, joten useimmiten rakenne A ja/tai B kannattaa korvata ilmauksella A tai B tai molemmat. Usein ei edes tarvita näin suurta tarkkuutta, vaan jompikumpi konjunktioista riittää yksinäänkin.