NSK esittää, että itse-sanan yksikkömuotoja käytetään myös monikon merkityksessä ja että murteissa käytetään myös monikkomuotoja, jotka muodostetaan NSK:n taivutuskaavan 8 mukaan (mallisana: lovi); esimerkkeinä tästä ovat heillä itsillään (Santeri Alkiolta) ja onnen myyrinä pitivät itsiään kaikki (Ilmari Kiannolta). Suomen murteiden sanakirjan kuvaus itse-sanasta ei kuitenkaan puhu mitään monikkomuodoista. Sen sijaan siinä on sellaisia muotoja kuin ittiäs, jotka ovat selvästi yksiköllisiä, ja sanakirjassa on erillisenä hakusanana itse-sanan rinnakkaismuoto itsi. Ilmeisesti NSK:n toimittajat ovat tulkinneet monikkomuodoiksi sanoja, joissa vain sattuu esiintyvän itsi-tyyppinen murremuoto monikollisessa yhteydessä.
ISK:n kohdan Pronominien itse ja toinen taivutus mukaan itse-sanalla ei ole monikkomuotoja. Se lisää: ”Sana kuitenkin esiintyy monikollisissakin yhteyksissä, esim. He uskovat itseensä ~ *itsiinsä.” Asteriskin (*) merkitystä ISK ei määrittele, mutta KOP:n asteriskia koskeva sivu kuvaa: ”Kielitieteellisissä teksteissä tähtimerkkiä [= asteriskia] käytetään sanan tai rakenteen edessä osoittamassa, että ilmaus on epäkieliopillinen tai että se ei ole käytössä (vaan on esimerkiksi kielihistoriallisen päättelyn tulosta”. Siinä siis itsiinsä esitetään muotona, joka sanalla olisi monikossa, jos sillä olisi monikkomuotoja, ei edes murremuotona.
PSK:n mukaan itse taipuu sen taivutustyypin 8 mukaan, mallisanan nalle. Se kuvaa sanan merkitysryhmässä 1 indefiniittipronominina, joka taipuu sen mukaan vain yksikössä, ja ryhmissä 2 ja 3 refleksiivipronominina ja substantiivina, ja näiltä osin sen monikosta ei sanota mitään. Esimerkeissä on kuitenkin yksikkö myös monikollisessa merkityksessä.
KSK:n kuvaus on hyvin samanlainen, mutta siihen on tullut ryhmään 2 seuraava lisäesimerkki:
Siellä kaikki saivat olla oma itsensä t. omia itsejään.
Tässä siis esitetään yleiskielen mukaisena monikkomuoto itsejään, joka on toinen kuin KSK:n esittämä itsiään. Muissa esimerkeissä ei esitetä monikkomuodon mahdollisuutta. Tässä on ehkä tavoiteltu ajatusta, että monikkomuoto olisi mahdollinen, jos halutaan korostaa, että kukin erikseen on oma itsensä. Tällaista aiemmasta poikkeavaa kielenkäyttöä ei vain hyväksytä, vaan Kotus itse näyttää mallia: Kuukauden sana toukokuussa 2023 on käärijänvihreä sisältää lauseen ”kappaleellaan hän taas rohkaisi kaikkia olemaan omia itsejään”, ja artikkelissa Yhteistyötä Leijan kanssa: boomerista käärijänvihreään ja yli esitetään vieläpä edellä mainitun kirjoituksen selkoversiossa vastaavasti ”Kappaleellaan Käärijä rohkaisee kaikkia olemaan omia itsejään”.
KOP:n sivu Pronominit: pronominimainen oma sanoo, että oma-sanan ”monikkomuodoista näkee käytettävän lähinnä muotoa omia itsejään”. Siinä sentään lisätään: ”Mahdollinen tässä olisi myös yksikkömuoto: anna muidenkin olla oma itsensä.”