NSK kuvaa sanan illallinen olevan toisaalta adjektiivi, toisaalta substantiivi, jonka merkitys on ”ilta-ateria, ilta-ateriaan kuuluva ruoka”, kuitenkin niin, että monikollinen illalliset on ”illalla syötävä vieras- t. juhla-ateria”. NSK selittää sanan iltapala vain sanalla ”illallinen”, samoin olennaisesti sanaa iltanen. Mihinkään näistä ei liity tyylilajimerkintää.
PSK:ssa sanan illallinen kuvaus on sama kuin NSK:ssa hiukan lyhennettynä. Sen sijaan iltanen esitetään sen kansankielisenä synonyymina, iltapala sen sijaan yleiskieleen kuuluvana, mutta merkitykseltään rajatumpana: ”pieni illallinen”. KSK:ssa on muuten samoin, mutta iltanen esitetään murteellisena.
Murteissa ja vanhassa kirjakielessä ilta-aterioiden nimitykset ovat vaihtelevampia. Yleiskieleen kuuluviksi selitettiin siis NSK:ssa kolmekin nimitystä, mutta myöhemmin siis vain yksi yleiskielinen yleisnimitys illallinen.
Suomen murteiden sanakirjan mukaan iltapala on suppealevikkinen ja sen merkitys on ”ennen varsinaista ilta-ateriaa syötävä välipala, iltapuolinen”. Sen sijaan iltanen on hyvin laajalevikkinen ja tarkoittaa ilta-ateriaa, illallista. Sana illallinen taas on melko suppealevikkinen, ja murresanakirja esittää, ett se on ”vanhastaan kansanomainen ehkä vain HämK, Kym länsilaita” eli Kaakkois-Hämeessä ja Kymenlaakson länsilaidalla.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.