Useimmat -ntä-loppuiset sanat taipuvat monikossa niin, että partitiivi on -ntöjä-loppuinen ja genetiivi -ntöjen-loppuinen, esimerkiksi liitäntä : liitäntöjä : liitäntöjen. Olennaista on, että vartalon loppu‑ä muuttuu ö:ksi tai vastaavasti loppu‑a muuttuu o:ksi. Näin voidaan NSK:n mukaan taivuttaa myös sanoja halveksunta, hyväksyntä ja väheksyntä. (Sanat ja taivutukset kuvataan NSK:ssa vastaavien verbien kohdalla.)
NSK:ssa useimpien ‑nta- tai ‑ntä-johtimella verbeistä johdettujen sanojen taivutustyyppi on 15 mallisanana karahka, jolloin monikon partitiivi voisi olla myös esimerkiksi hyväksynnöitä. On kyseenalaista, onko sellaisia muotoja koskaan käytetty.
PSK:n ja KSK:n mukaan halveksunta, hyväksyntä ja väheksyntä noudattavat taivutustyyppiä 10, jonka mallisanana on koira, joten taivutus on halveksunta : halveksuntia : halveksuntien (harvoin halveksuntain) ja hyväksyntä : hyväksyntiä : hyväksyntien (harvoin hyväksyntäin) ja väheksyntä : väheksyntiä : väheksyntien (harvoin väheksyntäin. Tämä merkitsee, että vartalon loppuvokaali ei muutu, vaan häviää. Tämä vaikuttaa koko monikkotaivutukseen eli kaikkiin monikkomuotoihin paitsi nominatiivin; vanhana taivutuksen mukaan sanotaan esimerkiksi hyväksynnöissä, uuden mukaan hyväksynnissä.
Käytännössä esimerkiksi hyväksyntöjä on tavallisempi ja esiintyy muun muassa lainsäädännössä. Ongelman voi kiertää käyttämällä toista sanaa: hyväksymisiä.
Muutokset vaikuttavat oudoilta, eikä niitä ole perusteltu. Erityisesti outoa on, että muutos koskee vain muutamia verbien ‑nta-johdoksia. Muutos on tehty sanan halveksunta taivutuksessa, mutta ei esimerkiksi sanojen halveksinta ja paheksunta taivutuksessa.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.