Suomen kielen normien muutoksia, luku 5 Taivutusmuotojen muodostus:

Hyväksyntiä ← hyväksyntöjä, hyväksyntien ← hyväksyntöjen

Useimmat -ntä-loppuiset sanat taipuvat monikossa niin, että partitiivi on -ntöjä-loppuinen ja genetiivi -ntöjen-loppuinen, esimerkiksi liitäntä : liitäntöjä : liitäntöjen. Olennaista on, että vartalon loppu‑ä muuttuu ö:ksi tai vastaavasti loppu‑a muuttuu o:ksi. Näin voidaan NSK:n mukaan taivuttaa myös sanoja halveksunta, hyväksyntä ja väheksyntä. (Sanat ja taivutukset kuvataan NSK:ssa vastaavien verbien kohdalla.)

NSK:ssa useimpien ‑nta- tai ‑ntä-johtimella verbeistä johdettujen sanojen taivutus­tyyppi on 15 malli­sanana karahka, jolloin monikon partitiivi voisi olla myös esimerkiksi hyväksynnöitä. On kyseen­alaista, onko sellaisia muotoja koskaan käytetty.

PSK:n ja KSK:n mukaan halveksunta, hyväksyntä ja väheksyntä noudattavat taivutustyyppiä 10, jonka mallisanana on koira, joten taivutus on halveksunta : halveksuntia : halveksuntien (harvoin halveksuntain) ja hyväksyntä : hyväksyntiä : hyväksyntien (harvoin hyväksyntäin) ja väheksyntä : väheksyntiä : väheksyntien (harvoin väheksyntäin. Tämä merkitsee, että vartalon loppu­vokaali ei muutu, vaan häviää. Tämä vaikuttaa koko monikko­taivutukseen eli kaikkiin monikko­muotoihin paitsi nominatiivin; vanhana taivutuksen mukaan sanotaan esimerkiksi hyväksynnöissä, uuden mukaan hyväksynnissä.

Käytännössä esimerkiksi hyväksyntöjä on tavallisempi ja esiintyy muun muassa lainsäädännössä. Ongelman voi kiertää käyttämällä toista sanaa: hyväksymisiä.

Muutokset vaikuttavat oudoilta, eikä niitä ole perusteltu. Erityisesti outoa on, että muutos koskee vain muutamia verbien ‑nta-johdoksia. Muutos on tehty sanan halveksunta taivutuksessa, mutta ei esimerkiksi sanojen halveksinta ja paheksunta taivutuksessa.


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.