Yhdyssanoissa, joiden alkuosa on adjektiivi, on vanhastaan vaihtelua. Joissakin alkuosa taipuu, esimerkiksi omatunto : omantunnon, joissakin ei, esimerkiksi pyhäpäivä : pyhänpäivän. Joissakin tapauksissa NSK sallii molemmat vaihtoehdot, esimerkkinä harmaahanhi : harmaahanhen ∼ harmaanhanhen; näissä tapauksissa alkuosan taivuttamattomuus on muodostunut vallitsevaksi.
KKOO esittää (s. 47):
Alkuosan taipuminen on yleiskielessä nykyisin ylipäänsä harvinaisempaa kuin ennen. Monet sellaiset sanat, joiden alkuosaa aiemmin aina yleiskielessä taivutettiin, esim. isosisko, isollesiskolle, ovat siirtyneet vaihtelevasti taipuvien ryhmään. Nykyisin siis sekä isollesiskolle että isosiskolle ovat yleiskielisiä taivutustapoja.
Esimerkiksi sanassa isosisko voi jo PSK:n mukaan jättää alkuosan taivuttamatta. Kielikellon 4/1996 artikkelissa Monimuotoiset yhdyssanat muutosta selostetaan näin:
Nykysuomalaisen kielitajussa tämäntyyppisten yhdyssanojen alku- eli määriteosan taivuttamattomuus alkaa olla yleisempää kuin taivuttaminen. Jotkin yhdyssanat, joiden määriteosaa on vanhastaan taivutettu, ovat alkaneet siirtyä kolmanteen eli taivutukseltaan vaihtelevaan ryhmään. Näin ollen esimerkiksi sanaa isosisko voidaan taivuttaa sekä perinteiseen tapaan isollesiskolle että uudemman mallin mukaan isosiskolle. Kielenhuolto ei ole voinut eikä halunnutkaan pitää kiinni vanhasta taivutustavasta, koska kieli on tässä suhteessa selvästi muuttunut.
KKOO ei esitä kattavaa luetteloa yhdyssanoista, joita muutos koskee. Sen mainitsemista sanoista, joissa sallitaan alkuosan taivuttamattomuus, seuraavissa vanhat normit vaativat sen taivuttamista: isosisko, isovarvas, isoveli, omakuva. Sanoja isotaivot ∼ isoaivot ja mustamakkara ei ole NSK:ssa, mutta niissäkin alkuosan taipuminen on ollut vanha käytäntö. Muita sanoja, joita muutos koskee, ovat ainakin isomasto, isopurje, isorokko, isorumpu ja isoviha.
Lisäksi PSK:ssa ja KSK:ssa on kuvattu useat yhdyssanat, kuten harmaakarhu, kylmävarasto, ohutsuoli ja paksusuoli, alkuosaltaan taipumattomiksi, vaikka NSK:ssa ne kuuluvat taivutustyyppiin 85, jossa alkuosa voi taipua tai olla taipumatta. Tällaisista sanoista valtaosa lienee sellaisia, että alkuosan taivuttamattomuus on jo kauan ollut vallitseva käytäntö.
Kielikellon 4/1984 artikkeli Omantunnon kysymys mainitsee sanan ohutsuoli alkuosaltaan -ut-loppuisten sanojen joukossa ja sanoo, että niiden ”alkuosan taipumattomuus tuntuu meistä itsestään selvältä”. Kielikellon 4/1996 artikkeli Monimuotoiset yhdyssanat taas perustelee sanan ohutsuoli alkuosan taivuttamattomuutta termimäisyydellä ja sillä, että ”varsinkin luonnontieteen, vaikkapa lääketieteen tai biologian, termeissä määriteosa ei yleensä taivu”.)
Joukkoon kuuluu myös täyskulma, joskin siinä on lisäksi tapahtunut se muutos, että alkuosan loppuvokaali on jäänyt pois. NSK:ssa on vielä täysikulma ja maininta, että voidaan kirjoittaa myös täysi kulma.
ISK kuvaa kohdassa § 420 Kongruenssin esiintymisympäristöjä, että NSK:ssa on yhdysosiltaan kongruoivia yhdyssanoja (eli sellaisia yhdyssanoja, joissa alkuosakin taipuu) 276, mutta PSK:ssa vain 93. Vaikka PSK onkin hakusanamäärältään noin puolet suppeampi, suuntaus on selvä.
Tässä tarkoitettaneen sanoja, joissa alkuosa voi taipua eli joille on määritelty taivutustyyppi 51. KSK:ssa sellaisia on 93, mutta niistä vain 44:lle se on ainoa taivutustapa; muille on määritelty myös tyyppi 50, jossa alkuosa ei taivu.
Suuntauksesta poikkeaa kuitenkin se, että PSK:n ja KSK:n mukaan sanan mustatorvisieni alkuosa taipuu. Tätä sanaa ei ole NSK:ssa. Käytännössä alkuosan taipumattomuus on selvästi yleisempää kuin taipuminen. Toisessa sienilajin nimessä mustarousku sen sijaan on tapahtunut yleissuuntauksen mukainen muutos: NSK:n mukaan alkuosa voi taipua tai olla taipumatta, PSK:n ja KSK:n mukaan se ei taivu.