NSK kuvaa sanan halaista samaa tarkoittavaksi kuin halkaista, mutta sellaiseksi, että siitä käytetään vain konsonanttivartaloisia muotoja. Esimerkeissä on keskeisessä osassa fraasi ei halaistua sanaa ’ei ainuttakaan sanaa, ei hiiskahdustakaan’, mutta mukana on myös partisiipin halaistu muuta käyttöä (mm. halaistu lauta, vuota, siemen) ja finiittimuodot halaistaan ja halaistiin.
PSK:ssa ja KSK:ssa halaista-sanan taivutukselle ei ole rajoituksia. Toisaalta kuvaus on vain ”tavallisemmin: halkaista” ja esimerkkejä on vain yksi: ”Ei puhunut halaistua sanaa ei puhunut sanaakaan, ei hiiskahtanutkaan.” Sanan käyttö nykyisessä yleiskielessä rajoittunee tähän fraasiin. Yleisen kuvauksen perusteella voisi kuitenkin sanoa myös esimerkiksi halaisen, halaisi jne., ja tällaisia muotoja onkin KSK:n artikkelin tiedoissa taivutuksesta.
Alkujaan halaista ja halkaista ovat saman sanan eri murremuotoja. Murresanakirjan kuvauksen mukaan halaista on yleisempi. Vanhan kirjasuomen sanakirjan esimerkeissä esiintyy molempia, myös vokaalivartaloisia halaista-sanan muotoja, kuten halaise.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.