Suomen kielen normien muutoksia, luku 15 Muita muutoksia:

Halaista ja halkaista

NSK kuvaa sanan halaista samaa tarkoittavaksi kuin halkaista, mutta sellaiseksi, että siitä käytetään vain konsonantti­vartaloisia muotoja. Esimerkeissä on keskeisessä osassa fraasi ei halaistua sanaa ’ei ainuttakaan sanaa, ei hiiskahdustakaan’, mutta mukana on myös partisiipin halaistu muuta käyttöä (mm. halaistu lauta, vuota, siemen) ja finiitti­muodot halaistaan ja halaistiin.

PSK:ssa ja KSK:ssa halaista-sanan taivutukselle ei ole rajoituksia. Toisaalta kuvaus on vain ”tavallisemmin: halkaista” ja esimerkkejä on vain yksi: ”Ei puhunut halaistua sanaa ei puhunut sanaakaan, ei hiiskahtanutkaan.” Sanan käyttö nykyisessä yleis­kielessä rajoittunee tähän fraasiin. Yleisen kuvauksen perusteella voisi kuitenkin sanoa myös esimerkiksi halaisen, halaisi jne., ja tällaisia muotoja onkin KSK:n artikkelin tiedoissa taivutuksesta.

Alkujaan halaista ja halkaista ovat saman sanan eri murre­muotoja. Murre­sana­kirjan kuvauksen mukaan halaista on yleisempi. Vanhan kirja­suomen sana­kirjan esi­mer­keis­sä esiintyy molempia, myös vokaali­vartaloisia halaista-sanan muotoja, kuten halaise.