G-kirjain ääntyy kirjainparissa gn ääntyy tavallisimmin äng-äänteenä [ŋ] (esimerkiksi sanassa magneetti), mutta joissakin sanoissa g-äänteenä (usein esimerkiksi sanassa diagnoosi ja aina sanan alussa, esimerkiksi gneissi ja gnu). Näin lienee ollut alusta alkaen, koska se vastaa lähimmän lainanantajakielen ruotsin ääntämystä. Kieliopeissa, sanakirjoissa (kuten NSK) ja tietosanakirjoissa ei aluksi kuvattu tällaista asiaa.
NSSK:aan otettiin kuitenkin seuraavantapaisia merkintöjä: ”magneetti [tav. maŋn-]”. Samantyyppisiä merkintöjä otettiin PSK:aan, mutta sikäli epäjohdonmukaisesti, että äng-ääntämyksen tavallisuus on merkitty sanalle magneetti, mutta ei sen johdoksille eikä sillä alkaville yhdyssanoille. Tämä epäjohdonmukaisuus osittain on korjattu KSK:ssa, mutta siinäkään ei ääntämystä ole merkitty esimerkiksi yhdyssanoihin, joissa gn-yhdistelmä esiintyy jälkiosassa, esimerkiksi radiosignaali.
Yleislinjan voi sanoa pysyneen samana ainakin NSSK:n ajoista alkaen, mutta yksittäisiä sanoja koskevia muutoksia on paljonkin. Osittain ohjeita voi pitää ristiriitaisinakin. Esimerkiksi sana kognitiivinen ääntyy
KOP:n sivu Kirjoitus- ja ääntöasu: ranka, rangat, magneetti sanoo yleisesti vain, että ”kirjainjono gn sanan sisällä ääntyy joko äng-äänteen ja n:n yhdistelmänä tai gn-yhdistelmänä”. Sen sanan kognitiivinen ääntämystä koskeva tieto siis kuitenkin poikkeaa muista kuvauksista.
Sana magnitudi ääntyy NSSK:n mukaan tavallisesti [maŋnitudi], kun taas KSK:ssa tämä on ainoa ääntämys. Toisensuuntainen muutos on sanassa magnum, joka on NSSK:ssa sitaattilainana, jonka ääntämys on [maŋnum], kun taas PSK:ssa ja KSK:ssa on sana magnumpullo, ääntämyksen selityksenä ”[tav. -ŋn-]”.
Yhdistelmän gn ääntämystä ei siis ole yleisesti normitettu, mutta KSK:n linjan voidaan todeta olevan seuraavanlainen: