G-kirjaimen ääntämys gn-yhdistelmässä

G-kirjain ääntyy kirjainparissa gn ääntyy tavallisimmin äng-äänteenä [ŋ] (esimerkiksi sanassa magneetti), mutta joissakin sanoissa g-äänteenä (usein esimerkiksi sanassa diagnoosi ja aina sanan alussa, esimerkiksi gneissi ja gnu). Näin lienee ollut alusta alkaen, koska se vastaa lähimmän lainanantajakielen ruotsin ääntämystä.

Yhdistelmän gn ääntyminen [ŋn] on harvinaista: se esiintyy klassisessa latinassa, ruotsissa, suomessa ja joidenkin romaanisten kielten joissakin murteissa.

Kieliopeissa, sana­kirjois­sa ja tieto­sana­kirjoissa ei aluksi kuvattu tällaista asiaa. Sen, että esimerkiksi sanaan magneetti ei NSK:ssa liity mitään ääntämis­ohjetta, voi tulkita niin, että sanassa pitää lausua g‑äänne.

Aarni Penttilä otti asiaan kantaa Suomen kielen äänne‑ ja oikein­kirjoitus­opissa (1948) ja Suomen kieli­opissa (1957). Hänen mukaansa gn‑yhtymässä g lausutaan [ŋ], ”esim. ruots. Magnus [maŋnus], mutta tämä viitannee vain ruotsalais­peräisiin nimiin, sillä hän jatkaa: ”samaan tapaan monet lukevat vieras­peräisten sanojen gn:n, esim. magneetti [maŋnētti], signaali [siŋnāli] suositeltavan magnaatin, magneetin, signaalin jne. sijasta”.

NSSK:aan otettiin kuitenkin seuraavantapaisia merkintöjä: ”magneetti [tav. maŋn-]”. Samantyyppisiä merkintöjä otettiin PSK:aan, mutta sikäli epäjohdonmukaisesti, että äng-ääntämyksen tavallisuus on merkitty sanalle magneetti, mutta ei sen johdoksille eikä sillä alkaville yhdyssanoille. Tämä epäjohdonmukaisuus osittain on korjattu KSK:ssa, mutta siinäkään ei ääntämystä ole merkitty esimerkiksi yhdyssanoihin, joissa gn-yhdistelmä esiintyy jälkiosassa, esimerkiksi radiosignaali.

Yleislinjan voi sanoa pysyneen samana ainakin NSSK:n ajoista alkaen, mutta yksittäisiä sanoja koskevia muutoksia on paljonkin. Osittain ohjeita voi pitää risti­riitaisinakin. Esi­mer­kik­si sana kognitiivinen ääntyy

• NSSK:n mukaan tavallisesti [koŋnitiivinen]
• PSK:n ja KSK:n mukaan [koŋnitiivinen]
• KOP:n mukaan [kognitiivinen] tai [koŋnitiivinen]; tästä järjestyksestä voi päätellä, että edellistä pidetään tavallisempana (tai ehkä suositeltavampana).

KOP:n sivu Kirjoitus- ja ääntöasu: ranka, rangat, magneetti sanoo yleisesti vain, että ”kirjain­jono gn sanan sisällä ääntyy joko äng-äänteen ja n:n yhdistelmänä tai gn-yhdis­tel­mä­nä”. Sen sanan kognitiivinen ääntämystä koskeva tieto siis kuitenkin poikkeaa muista kuvauksista.

Sana magnitudi ääntyy NSSK:n mukaan tavallisesti [maŋnitudi], kun taas KSK:ssa tämä on ainoa ääntämys. Toisensuuntainen muutos on sanassa magnum, joka on NSSK:ssa sitaattilainana, jonka ääntämys on [maŋnum], kun taas PSK:ssa ja KSK:ssa on sana magnum­pullo, ääntämyksen selityksenä ”[tav. -ŋn-]”.

Yhdistelmän gn ääntämystä ei siis ole yleisesti normitettu, mutta KSK:n linjan voidaan todeta olevan seuraavanlainen:

• useimmissa sanoissa gn ääntyy joko [ŋn] tai [gn] siten, että edellinen on tavallisempi; esimerkiksi signaali ääntyy tavallisesti [siŋnaali], mutta voi ääntyä myös [signaali]
• joissakin sanoissa gn ääntyy nimenomaan [ŋn], esimerkiksi kognitio [koŋnitio] (mikä tämän sanan osalta siis poikkeaa KOP:n kannasta)
• sanan alussa gn ääntyy [gn], ja tämä koskee myös yhdyssanan alkuosaa, esimerkiksi graniittigneissi
• joissakin sanoissa gn ääntyy [gn] sanan sisälläkin; tätä esiintyy etenkin sanoissa, jotka ovat alkuperältään yhdyssanoja, joissa gn on alkujaan ollut yhdyssanan osan alussa; tällaisia ovat KSK:ssa seuraavat sanat sukulaissanoineen: agnostikko, diagnoosi, farmakognosia, impregnoida, prognoosi, stagnaatio
• sitaattilainoissa gn ääntyy vieraan kielen ääntämystä jäljitellen, esimerkiksi gnocchi [njokki], lasagne [lasanje], design [disain].