Sanaa etteikö on pidetty virheellisenä, ja se on suositeltu korvaamaan tilanteen mukaan sanalla ettei tai virkkeen uudelleenmuotoilulla. Vielä PSK on tällä linjalla. Vuonna 1992 suomen kielen lautakunta hyväksyi etteikö-sanan käytön ”kielteistä päälausetta seuraavassa sivulauseessa”, esimerkiksi Ei ole vielä sanottu, etteikö tule hyväkin vuosi.
Päätöstä on selostettu Kielikellon 1/1993 artikkelissa Etteikö. Se mainitsee, että lautakunnan keskustelussa ”painotettiin sitä, että etteikö-rakenteet on myös aina mahdollista korvata joillakin toisilla sanonnoilla”. Se myös kuvaa lautakunnan kannanoton seuraavalla tavalla varaukselliseksi:
Etteikö-konjunktio on esimerkki kysymysmuodon toissijaisesta käytöstä, jossa merkitys syntyy pragmaattisen tulkinnan kautta. Siksi etteikö-konjunktiota ei pidä käyttää erityistä tarkkuutta vaativissa tyylilajeissa, esimerkiksi oikeudenkäytön kielessä.
Artikkelissa mainittu Matti Larjavaaran kirjoitus Etteikö kelpaa? esittää, että etteikö-rakenne on ”mitä luontevin” ja että sillä ”on selvä oma merkitys”. Lautakunta suhtautui siis pidättyväisemmin. Sen kannanoton selostus on pitkä ja mutkikas, eikä sen perusteella ole helppo sanoa, miten sana etteikö eroaa sanasta ettei.
KSK:n selostuksen (että-sanan kuvauksessa) mukaan sanaa etteikö käytetään ”muodoltaan kielteisissä virkkeissä korostamassa myönteistä tulkintaa”.