Rakennekysymyksiä

Tässä luvussa käsiteltävissä asioissa normit eivät ole muuttuneet tai muutokset koskevat painotuksia tai tulkintoja. Niistä kyllä saattaa esiintyä vahvastikin sellaisia käsityksiä, että normeja olisi muutettu. Joissakin tapauksissa taas normin muuttamista olisi voinut odottaa sillä pe­rus­teel­la, että yleinen kielen­käyttö on selvästi muuttunut.

• Futuuri-ilmaukset kuten tulen tekemään. Ne ovat aina olleet sallittuja, joskin kielen­huol­los­sa on varoiteltu niiden tarpeettomasta käytöstä; varoitusten voi­mak­kuus ja sävy ovat vaih­del­leet. Ks. Kielikellon 2/2007 artikkelia Tulla-futuuri – suomea vai ei ja Kieli­kellon 3/2022 artikkelia Tulla tekemään ‑futuurin historiaa kirjoitetussa suo­mes­sa. KKOO kyllä esittää (s. 355): ”Joissakin vanhemmissa kielenhuolto-oppaissa raken­net­ta tulee olemaan on pidetty tarpeettomana.”
• Kaksinkertainen kysyvä aines esimerkiksi sanoissa kukako, mitenkähän ja missäkö. Vaikka Kielikellon 4/2011 artikkeli Kukakohan tämän on kir­joit­ta­nut? esittää, että ne ovat ”kieli-inhokkilistojen kärkisijoilla” ja että niitä ”on pidetty tyylirikkona”, ei niitä liene tuomittu virallisissa ohjeissa. Mainittu artikkeli samoin kuin KKOO (s. 370–371) kuvaa niitä mahdollisina tyylikeinoina. Jopa NSK:ssa on hakusanan -ko esimerkeissä lause Missäkö se tapahtui? (tilanteessa, jossa ”puhuja toistaa kysyen puhetoverinsa sanan t. lauseen t. lausuu hänen oletetun ajatuksensa”).
• Possessiivisuffiksien kato. Kielikellon 1/2003 artikkeli Vielä nykysuomesta ja sen huollosta – Ovatko puhuttu ja kirjoitettu kieli erkaantuneet toisistaan? esittää: ”Kolmantena esimerkkinä [puhekielisyyksien leviämisestä] on mainittava omistus­liitteettömyyden silminnähtävä leviäminen kirjoitettuun tekstiin. On vaikea ennus­taa, miten tämän piirteen käy, mutta se on levinnyt jo yliopistollisiin jul­kai­sui­hin, tut­kiel­miin: Kirjoitus perustuu hänen [K. Virtasen] Suomen historiallisen seuran esi­miehe­nä marraskuussa pitämään vuosi­kokous­esitelmään.”
• Verbien monikkomuodot, tarkemmin sanoen ns. monikko­kongruenssi: predikaatti on monikossa, jos subjekti on monikossa. Edellisessä kohdassa mainittu artikkeli esit­tää: ”[Monikko­kongruenssi] on useimmissa puhutun kielen varianteissa har­vi­nai­nen, mikä osaltaan heikentää sen käyttöä kirjoitetussa tekstissäkin. Varsinkin kun sana­järjestys on käänteinen, verbi kongruoi jäljessään tulevan subjektin kanssa yhä harvemmin; tässä on meneillään ilmeinen kirjoitetunkin kielen muutos: Tuliko kiire vai loppuiko rahat?”
• Ilmausta saada aikaiseksi ei ole vielä hyväksytty, vaan mm. KSK kuvaa sen arki­kieliseksi ja suosittaa sen tilalle ilmausta saada aikaan. Tosin sävy on muuttunut: Kielikellon 1/1988 kirjoitus Hämä­läi­siä häiriköitä kirja­kielessä kuvaa ilmauksen saada aikaiseksi häiriköksi, mutta KSK esittää sen arki­kielisenä. Toisaalta Kielikellon 4/2007 artikkeli Saadaanko aikaan vai aikaiseksi? esittää, että jotkut ”ehkä hahmottavat ilmausten välille lievän merkitys- tai tyylieron”. Esimerkiksi Kielikellon 3/2020 kirjoitus Kaikenlaista nostamista käyttää ilmausta saada aikaiseksi. KSK:ssa sanan terhakoitua yhdessä käyttö­esimerkissä on lause ”jos aiomme saada jotakin aikaiseksi”.
• Sanaa sinällään ja sen sukulaisia sinältään ja sinälleen pidetään edelleen väärin johdettuina: niissä on kaksi sijapäätettä. Kielikellon 1/1988 kirjoituksessa Hämä­läi­siä häiriköitä kirja­kielessä otettua kantaa ei ole muutettu. KSK sanoo sinällään-sanasta: ”paremmin: sillään, siltään, silleen t. sinänsä”. Kuitenkin sinällään on esiintynyt myös Kieli­kellossa, muun muassa numeron 2/2005 artikkelissa Yrityksen koti­sivu tekstinä ja teksti­lajina. Se esiintyy myös Kotuksen uutisissa 9.1.2024.

Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.