Sivistyssanoissa on esiintynyt vaihtelevasti sananloppu -aarinen tai -äärinen. Normien muutokset ovat tapahtuneet melko kauan sitten ja hiukan epämääräisesti. Kielenkäyttö ei ole vakiintunut. Yksi esimerkki:
Yleissuuntaus on ollut, että aiemmin -äärinen esitettiin normaalina tai tavallisempana, ehkä jopa ainoana vaihtoehtona, mutta nykyisin -aarinen esitetään tavallisempana.
Kielenhuolto ei ole ottanut asiaan selvää normikantaa, vaan ikään kuin pyrkien vain kuvaamaan käytäntöä. Kuvaukset eivät aina kuitenkaan osu aivan oikeaan eivätkä ole aivan johdonmukaisiakaan. Seuraavassa on kaksi kuvausta, jotka on esitetty Kielikellon 1 artikkelissa Vierasperäisten sanojen asu ja NSSK:ssa; kummankin kirjoittaja on Matti Sadeniemi.
| Kielikello 1 (v. 1968) | NSSK (v. 1973) |
|---|---|
Parissa adjektiiviryhmässä esiintyy rinnan kahta vokaaliltaan erilaista loppua. Toinen vaihtelupari ovat loput -aarinen ja -äärinen; molemmat pohjautuvat perältään latinan arius-loppuun, mutta jälkimmäinen on kulkenut ranskan kautta. Suurimmassa osassa näitä adjektiiveja on -aarinen vallitsevana, esim. aksillaarinen, atomaarinen, bifilaarinen. Loppu -äärinen on harvinaisempi, ja näiden sanojen rinnalla esiintyy takavokaalinen, a:llinen asu, esim. primäärinen – primaarinen, sekundäärinen – sekundaarinen, humanitäärinen – humanitaarinen, autoritäärinen – autoritaarinen. Molemmat asut hyväksytään. Joistakin sanoista on lyhyempi ääri-loppu normaali: familiääri, populääri, vulgääri. Myös harvinaisempaa aari- |
Tämä kaksinaisuus johtuu lainanantajakielistä: a pohjautuu latinaan (primarius, exemplaris,, saks. examplarisch, ruots. exemplarisk), ä ranskaan (primaire, saks. ja ruots. primär). Suurimmassa osassa näitä adjektiiveja on loppu -aarinen vallitseva, esim. aksillaarinen, atomaarinen, bifilaarinen. Jossakin on -äärinen hyvin tavallinen, esim. primäärinen, sekundäärinen. Lyhyempiäkin asuja esiintyy: familiaari ∼ familiääri, populaari ∼ populääri, vulgaari ∼ vulgääri. Tämä sanakirja kuvastelee tässä nykykäytäntöä. |