Edellä lainatun ISK:n määritelmän verbiesimerkeissä kyse on verbiin liittyvän adverbiaalin sijamuodosta. Rektiosta on kyse myös silloin, kun verbin objekti on tietyssä sijamuodossa yleisistä objektisäännöistä riippumatta.
Esimerkiksi partitiivin käyttö sellaisissa ilmauksissa kuin rakastan sinua hämmentää usein suomea opiskelevia, koska he yrittävät ymmärtää sen jotenkin merkityksen kannalta. Kyseessä on rektiosääntö: verbin rakastaa objekti on aina partitiivissa. Tätä voi verrata vaikkapa verbiin nähdä, jonka objektin sija vaihtelee yleisten sääntöjen mukaan; sanomme esimerkiksi näin hänet (objekti akkusatiivissa), mutta en nähnyt häntä (objekti partitiivissa kieltosanan takia), ja näin hevosia, mutta näin hevoset (sijapäätteetön muoto eli nominatiivi ilmaisee, että kyse on tietyistä, aiemmin mainituista hevosista).
ISK:ssa objektit jaotellaan totaali- ja partitiiviobjekteihin. Totaaliobjektin sijat ovat genetiivi, nominatiivi ja muutamien pronominien osalta akkusatiivi (minut, sinut, hänet, meidät, teidät heidät, kenet). Partitiiviobjektin sija on aina partitiivi.
ISK esittää kuitenkin kohdassa § 1225 Mitä on rektio? seuraavan:
Monet tunnetta tai edestakaista liikettä kuvaavat verbit kuten rakastaa, heiluttaa saavat yleensä partitiiviobjektin, mutta tällaisten verbien yhteydessä ei silti ole tapana puhua rektiosta. Partitiivi aiheutuu verbin aspektimerkityksestä. Totaaliobjektikin on mahdollinen aspektiltaan rajatuissa ilmauksissa: Heilutin lipun riekaleeksi (» § 1509 – 1510).
Aspekti tarkoittaa lauseen esittämää näkökulmaa tilanteeseen tai tapahtumaan siinä mielessä, kuvataanko sitä yhtenä kokonaisuutena eli rajattuna vai keskeneräisenä tai jotakin vaihetta korostavana eli rajaamattomana. Esimerkiksi lauseessa Luin kirjan aspekti on rajattu, lauseessa Luin kirjaa rajaamaton. Saatetaan puhua myös tuloksellisuudesta. Kielitoimiston ohjepankin sivu Objekti: hän luki kirjaa, kirjan (milloin partitiivi, milloin ei?) kuvaa asian jopa näin, mainittuaan useita verbejä, jotka yleensä saavat partitiiviobjektin: ”Jos tekeminen ilmaistaan tuloksellisena, siis jollakin tavalla rajattuna, voi monien tällaistenkin verbien objekti olla myös muussa muodossa kuin partitiivissa”. Esimerkkinä on ”Miten rakastaa lapsensa vahvaksi?”
Tässä esityksessä kuitenkin pidetään mainitunlaista ilmiötä rektiona, josta on ISK:n kuvaamissa tapauksissa poikkeuksia. Kyse on verbeistä, joita useimmiten käytetään aspektiltaan rajaamattomina ja jotka siksi normaalisti saavat partitiiviobjektin.
Yleensä verbit, jotka ilmaisevat jatkuvaa toimintaa, saavat partitiiviobjektin. Tämä pätee silloinkin, kun niitä käytetään kuvaamaan sellaista jatkuvaa toimintaa, joka on kestänyt määrätyn ajan, esimerkiksi Henkivartija suojeli häntä koko matkan ajan.
Joissakin tapauksissa verbi saa normaalisti partitiiviobjektin, mutta muunkinlainen objekti on mahdollinen niin usein, ettei tunnu aiheelliselta puhua rektiosta. Tällainen on esimerkiksi auttaa: sanomme esimerkiksi autoin heitä, vaikka kyseessä olisi ajallisesti rajattu toiminta. Toisaalta kun auttamisen tulos ilmaistaan, sovelletaan usein yleisiä objektisääntöjä, esimerkiksi auttaa joku pulasta ja hän auttoi minut alkuun.